Paavo Lehtisen haastattelun 29.12.1994 litteraatti (© Airi Mäkinen)

Tampereen yliopisto, kansanperinteen laitos, Korkeakosken tehdasyhteisön
musiikkiperinteeseen liittyvä haastattelu.

Haastateltava Paavo Lehtinen, haastattelija Airi Mäkinen, haastattelupaikka
Paavo Lehtisen koti, haastatteluaika joulukuun 29. päivä vuonna 1993.

Meillä on haastateltavana Paavo Lehtinen, joka on Korkeakosken
tehdasyhteisön musiikkiperinteen asiantuntijoita. Kerrotko koska olet
syntynyt ja missä?

Juu, olen syntynyt Juupajoen Korkeakoskella 12.8.09

Miten vanhempasi, ovatko he ...?

Äiti on syntyperäinen juupajokilainen ja isästä mä en tiedä oikein mistä hän
oli loppujen lopuksi, ei se ainakaan täällä ole syntynyt, jossakin muualla,
asui täällä Korkeakoskella.

Oliko hän missä töissä vai?

Tehtaassa oli töissä, kenkätehtaassa. [Korkeakosken Nahka- ja
Kenkätehdas]

Harrasti musiikkia?

No joo, kyllä siihen aikaan, mitä minä olen kuullut, niin kyllä hänkin oli
mukana ja soitti ainakin viulua.

Entäs äitisi oliko hänellä mitään musiikkiharrastuksia?

Oli, hän kuului kuoroon, täällä oli kuoro, jonkinlainen kuoro siihen aikaan,
jopa ne kävivät laulujuhlillakin Vilppulassa ja semmoista, että kyllä sitä sillä
semmoista harrastusta oli ja teatteri, sehän oli täällä korkeassa kurssissa,
näytelmiä paljon tekivät.

Oliko äitisi myös täällä Korkeakosken kenkätehtaassa töissä?

Oli, oli aina yli 40 vuotta, 42 vuottakohan se oli.

No mites sitten sinun koulunkäyntisi,menitkö seitsemän vanhana vai?

No joo, siihen aikaan mentiin, mikä se aika nyt oli, mutta todennäköisesti se
oli siinä seitsemän vuoden ajalla, en mä sitä tarkkaan muista, kyllä se oli
niin. Enkä mä muuta käynyt mutta siis alakoulu, alakoulua kaksi vuotta ja
sitten yläkoulua neljä vuotta.

Oliko silloin koulussa minkään näköistä musiikin opetusta?

Ei mitään muuta kun mitä laulua oli.

Ei opetettu nuotteja eikä?

Ei, ei mittään.

No, harrastitko sinä koulussa laulua?

No pakkohan se oli harrastaa.

Mutta kiinnostiko se?

No ei se poikia oikein kiinnostanut siihen aikaan, mutta kyllä siellä meillä
semmoinen kuorokin oli aina joulujuhlia varten ja sillä tavalla harjoiteltiin.
Meillä oli kyllä semmoinen opettaja joka oli hyvin musikaalinen.

Miten sitten tämä sinun innostuksesi soittamiseen ja musiikkiin alkoi?

No se alkoi, se on semmoinen vähän pitempi tarina ja toi alamylly [alamylly
sijaitsi Korkeakosken putouksen alapuolella sijaitsevassa pienemmässä
koskessa], se oli hyvin idearikas, että sieltä sai kaikkia ideoita ja siellä asui
tommoinen Likin Heikki ja sillä oli poika sitten, Tauno ja siellä me kaikki
kesäpäivät oltiin aina ja milloin me siellä ammuttiin haukia ja milloin
kalastettiin ja muuta ja sillä oli valokuvauskone ja sitten sillä oli juuri viulu.
Se oli sen tilannut Vaasasta Teuto Tuoriolta, se oli semmoinen suuri
tavaratalo, josta sai tilata aina koko suomenniemelle kaikkia postista,
kaikkia tavaraa. Ja se [Tauno] oli semmoisen viulun tilannut ja se pikkusen
sillä sitten kihnutti ja me kaikki pojat, mitä siinä muitakin oli, niin se antoi
meidänkin sitten koittaa siinä ja siitä se alkoi, alku sitten lähti. Mä muistan
sen alun miten sitä kokkeiltiin, se oli toi "Hiljaa kuin lammen laine", se on
semmoinen Hämeenlinnasta semmoinen Hiljaa niinkuin lammen laine, syntyi
leipuri Vainikainen, Hämeenlinnassa torin laidassa jotain semmoista se oli ja
sitä yritettiin sitten ja no eihän siitä mittään tullut mutta kun yritettiin vain
muistella mikä sormi siihen kulloinkin kuului ja semmoista ja siitä mä sain
sen idean, että sitten rupes tekeen mieli ittellekin semmoista ja ei ollut
mitään mahdollisuutta ostaa semmoista, niin tuli mieleen että se pitää itse
tehdä ja siellä oli yksi Ahon Topi sitten siellä Kaunistolla asui semmoinen
poikamies, alle kakskymppinen ja me sen kanssa suunniteltiin sitten että
mistä saadaan ne aineet. Ja me oltiin käyty tuolla tervatehtaalla
[Korkeakosken asemalla] oli mahdottoman suuri halkopino ja kun ne poltti
sitten kun teki tervaa, siellä me nähtiin että oli semmoisia suuria kuusen
halon puolikkaita ja me käytiin siellä varkaissa. Varastettiin sieltä semmoiset
halot ja toinen oli koivuhalko ja toinen oli sitten tää kuusihalko. Kevättä se
muistaakseni oli kun me sieltä tuotiin ja siitä se sitten lähti. Se Topi aina
vähän sitten jelppas iltaisin, se kävi jo tehtaassa töissä, mutta minähän en
ollut siihen aikaan vielä töissä, olin alaikäinen ja mutta siihen täytyi tehdä
semmoinen hiulukin ensin millä sitä poljettiin ja sitten siitä meni remmi
semmoseen hiekkapaperirullaan, jolla sitä sitten laskettiin sitä pohjaa, aina
silotettiin tottakai. No ei ollut höyläpenkkiä, piti tehdä lankusta, semmoinen
kaks lankkua rinnan ja siihen vähän topparia mitenkä sitä saatiin höylättyä
ja tämmöistä kaikkea. Siitä se lähti vaan pikkuhiljaa, niin että saatiin sitä
kokkoon.

No oliko teillä jotkut piirustukset vai sen toisen viulun ...?

No ei, sillä oli, sillä Toivolla oli sitten oma viulu semmoinen, siitä saatiin niitä
mittoja ja sitten siihen piti tehdä semmoinen viulun kuvakin tavallaan
lankusta missä painettiin ne, noi laidat. Sekin tartti kaikki, se oli niin
alkeellista touhua, mutta kyllä sitä vaan , kyllä siitä loppujen lopuksi syntyi
sitten.

No miten sen soittamaan opettelu sitten?

No, se sitä semmoista, semmoista pikku hiljaa, aina oppi muistaan sitä
sormitusta ja no sitten mä sitten kun äitihän tahto siihen hermostua siihen
kitinään, kun se narisi kuin veräjä ja sitten. Mutta kesäaikaan, minä menin
tonne penkkaan [Juupajoen rotko tehtaanasunnon, Kauniston takana] tohon
sinne ja lepänjuurella istuskelin siellä ja soittelin sitten tollatavalla kun oli
kaunis ilta taikka ilma.

Opitko sinä nuotteja lukeen silloin jo?

En silloin vielä oppinut, mutta sitten myöhemmin kun tota mun veljeni se
kävi, oli ollut sotilassoittokunnassa jo ja se tuli sitten kotia ja sitten mä sain
torven siihen. No silloinhan mun oli pakko sitten opetella nuotitkin. Sitten
pääsin siihen soittokuntaan, kun sen verran harjoittelin että pystyin soittaa.

Minkä ikäinen sinä olit silloin?

Minä olin todennäköisesti tommoinen kaksitoista vanha suunnilleen kai.

Ja mikä se soittokunta oli?

Se oli tämä Korkeakosken soittokunta. Tämä minun veljeni johti sitä ja

Mikä sinun veljesi nimi oli?

Urho. Ja tota, vaikka se ei tähän kuulu, mutta mulla on tossa valokuvakin
siitä, kun mä olin eka kertaa esiintymässä.

Mikäs se oli se ensimmäinen kerta?

Se oli osuuskauppajuhlat, 21 vuonna.[Juupajoen Osuuskauppa, työväen
perustama osuuskauppa]

Muistatko sinä mitä siellä esitettiin?

En, jaa kappaleet?

No jotain kappaleita

En, sitä minä en jaksa muistaa, mitähän siellä olis soitettu. Mutta nyt joka
tapauksessa se oli rakennettu semmoinen lava sinne kentälle siihen
mettikköön ja siellä kaikki esiintyi sitten. Ja tota minä muistan senkin vielä,
muahan ujostutti hirveesti se ja musta tuntui siellä kun mä istuin siellä
lavalla ja altto oli sitten sylissä tuntui että kaikki ihmiset kattoo vain mua. Se
oli semmoista ujoutta. Ja tota, no siitä se sitten.

Miten sen torven soiton opetus, Opettiko veljesi sua sitten?

Joo, siltähän mä sain sen ensiopetuksen ja sitten, sitten kun vuonna 23 tuli
tänne se Kouki, semmoinen kapellimestari Kouki. [Väinö Kouki oli etevä
soittaja, säveltäjä ja sovittaja, jonka käden jälkiä oli useiden soittokuntien
kirjoissa. Koukin soitin oli Es-kornetti.] Se rupesi johtaan täällä sitten
soittokuntaa ja sitten se rupes antaan mulle yksityisopetustakin.

Oliko se kallista vai saiko...?

Ei, se oli, se kuului siihen , ilmaista. Se oli täällä tehtaassa töissä se Kouki ja
illat se sitten meillä aina opettamassa ja niin päin pois.

Muistatko hänen etunimeään?

Väinö

Oliko hän ihan tavallinen tehtaalainen vai joku pomomies siellä?

Ei, tavallinen, se oli vain otettu sen soiton takia sinne ja ei mikään
ammattimies ollut mutta ja lahjakas juoppo. Sen taidon se kyllä osasi.

Haittasiko se soittamista?

Haittasi, tottakai se haittas. Se oli joka kerran kun esiinnyttiin sitten
myöhemmin se oli ympärijuovuksissa ettei tuolilla pysynyt.

Muistatko kuinka kauan tämä omatekoinen viulu oli sinulla ihan soittopelinä?

No se olis ollut ehkä, ei se niin kovin kauan ollut, mutta oli se siinä, kyllä mä
olin jo aika, töissäkin vielä olin silloin sitten jo.

Minkäs ikäisenä sinä menit töihin?

Kaksikymmentäneljä, vuonna kaksikymmentä neljä menin töihin,
viistoistavanhana niin kyllä se siihen oli ainakin kuuteentoista saakka.

Muistatko yhtään mitä oikea viulu olisi maksanut silloin?

En, en tienny mittään tehtaan hinnoista ja mutta mä sain siitä
neljäkymmppiä, siitä viulusta [ ].

Luovuitko sinä sitten viulun soitosta kokonaan?

Ei, minä ostin heti tota sitten tehtaalaisen viulun tuolta Hirsilästä, ostin
yhdeltä Latosen Ossilta, ostin sitten semmoisen oikein tehdastekoisen
viulun.

Muistatko paljonko maksoit silloin?

No mitähän minä maksoin siitä. En muista, oliko se sata markkaa tai jotain
semmoista.

No oliko siinä parempi ääni sitten kuin omatekoisessa?

No olihan se, oli se parempi ääni ja muutenkin semmoinen, sitähän pyrittiin
aina vähän semmoiseen hienompaan, ei se nyt ollut omatekoinen niin kovin
hienon näköinen ollut tietenkään.

Millä rahoilla sinä ostit, jouduitko sinä säästämään pitkän aikaa palkasta vai
saitko..?

Äidin rahoilla se täytyi ostaa, ei mulla, eihän mulla mitään rahaa ollut siihen
aikaan?

Ja äiti suhtautui myönteisesti kuitenkin?

Kyllä, ei se koskaan sitä vastaan ollut. Mutta ahdastahan sillekin oli, mutta
aina se raha jostain löytyi.

Miten tämä soitto, ensin sinä olit tässä soittokunnassa, mutta miten siihen
tuli mukaan tämä tanssimusiikkipuoli?

No, kato kun minä sitä viulua opin sen verran soitteleen, ja sitten täällä oli
toi Määttä, Kustaa Määttä [Kenkätehtaan työläinen], se soitteli haitaria jo
iltamissa, tolla tavalla ja tansseja ja se oli tietysti mennyt sen korville, että
mä osaan soittaa vähän viulua: Niin rupes tahtoon kaverikseen mua. No
minähän lähdin sinne ja me soitettiin monta vuotta, Me oltiin ainoa pari
täällä koko, se oli silloin ainoo haitari ja koko pitäjässä ja sitten me
kierrettiin Orivettä myöten, Orivedellä oltiin Taistolla [työväentalo Oriveden
asemalla], ei tuolla Kultavuoressa [ ] me käytiin lukemattomia kertoja aina
ja yksinkin minä kävin joskus siellä, tommaisissa kokouksissa soittamassa ja
sitä jatkui aina siihen saakka kun mä lähdin sitten tota armeijaan.

Minä vuonna sinä lähdit armeijaan?

Vuonna kaksikymmentäkahdeksan.

No otitko sinä sinne soitinta mukaan?

Otin, mutta minä lähdin tota, minä lähdin soittokuntaan sinne
Hämeenlinnaan, Sissipataljoonan soittokuntaan.

Siellä oli omat pelit?

Joo, siellä oli omat pelit. Siellä oli kapellimestari Wirzenius oli siellä
kapellimestarina ja...

Mitä sinä soitit siellä sitten?

Joo, Minä soitin siellä ensin trumpettia ja minä olin siellä yli kaksi vuotta,
kaksivuotta kolmekuukautta ja siellä soitettiin koville, käytiin pitkin
maakuntaa ja ainahan siellä soittoja oli.

Miten sitten jos palataan tuohon teidän Määtän ja tähän teidän
esiintymiseenne, niin millä te maksoitte nämä matkat ja saitteko te sen
verran palkkiota...?

No joo, totta kai me saatiin vähän palkkaakin, ei paljon ollut mutta
polkupyörällä kuljettiin tuollakin niinkuin Suomelassakin [suojeluskunnan
talo Juupajoen kirkonkylässä] ja semmoset ja junalla sitten Orivedessä ja
Hirsilässä ja tässä ympäristössä missä vain.

Oliko niitä, osaatko muistaa, niin kerran viikossa esiintymisiä vain
useimminkin?

No ei, kyllä se vain pyhäaikaan aina tuli, joka lauantai tai sunnuntaina. Ei
silloin viikolla ollut mitään.

No miten te tasasitte sen palkan, oliko se ihan puoliksi?

No pistettiin ihan vaan puoliksi pantiin suunnilleen sitten. Se oli nykyajan
palkkoihin verrattuna se oli, väliin soitettiin lipun hinnalla mitä lippuja
pääsylippukin niihin maksoi niin sillä.

Muistatko mitä te silloin soititte, oliko mitään sellaista joka olisi jäänyt
mieleen?

No ei, sitä ei jaksa millään muistaa, mutta ne oli Dallapeen vihkosta ja
semmoisia kaikkia Rytmipoikien vihkoja, kaikkia tämmöisiä mitä siihen
aikaan ilmestyi.

Niissä oli valmiit nuotit?

Valmiit nuotit oli niin.

Ja silloin sinä olit oppinut lukemaan jo nuotteja?
Olin, olin jo.

Ei teistä kumpikaan itse säveltänyt tai sanoittanut?

Ei, ei yhtään.

Esiinnyittekö silloin iltamissa?

Joo, kyllä. Aina kun iltamat oli, niin kyllä siellä ensin oli soittoa ja sitten oli
joku tervehdyspuhe ja niin päin pois,muuta ohjelmaa ja tanssia sitten.

Ja te soititte sen alkumusiikin ja tanssimusiikin?

Niin, molemmat.

No kävikös niissä iltamissa jo sitten tätä työväestöä ja maalaisia vai oliko
silloin ja sitten näitä porvaristoa, vai oliko silloin joku jako?

Oli, pääasiallisesti se oli ihan työväestöä niinkuin Nummelassa
[Korkeakosken työväentalo]. Ei sinne kukaan mennyt noi parempipartaiset,
ei sinne mennyt koskaan.

Kävittekö näiden parempiosaisten tilaisuuksissa soittamassa?

No ei niillä ollut mitään toimitilaa missään, missä niillä olis semmoisia juhlia.
No kyllähän me tuolla niinkun Suomelassa niin suojeluskunnan iltamissa ja
semmoisissa kyllä käytiin ja siellä oli taas maalaisia, isäntiä ja emäntiä.

No miten kun palasit sieltä armeijasta niin se jatkui sitten?

No, täällä me jatkettiin ja ..

Laajeniko se?

Joo, sitten kyllä laajeni sillä tavalla, että siihen tuli, meitä oli sitten viisi kuusi
miestäkin oli sitten jo.

Muistatko sinä näiden nimiä?

Kyllä, kaikki muistan. Lehtivirta oli esimerkiksi, Veikko Lehtivirta.

Mitä hän soitti?

Se soitti tota trumpettia. Ja sitten haitaria, Veikko rupes soittamaan
haitariakin myös ja joskus oli mun veljenikin siinä, Urho Lehtinen soitti
bassoa ja sitten oli semmoinen Mikko Salonen, se soitti saksofonia,
alttosaksofonia ja Määttähän oli siinä tietenkin, se Määttä Kustaa yhtenä.
Mutta ei aina ollut näin että olis niin paljon ollut, mutta se riippu ihan kuinka
suuret juhlat oli, niin sitten oli näitä viisi kuusi, mutta etupäässä me
soitettiin sitten..

Oliko tässä porukassa ketään joka itse olisi jo säveltänyt tai sanoittanut?

Ei, Lehtivirtahan kyllä jonkun verran sovitti, mutta ei kukaan säveltänyt, ei
säveltänyt kukaan.

Mistä nämä soittimet, oliko esimerkiksi tämä Lehtivirta sen verran varakas,
haitarithan oli aika kalliita?

Joo, kaikki oli omia, ei ne ollut ...

Että hänellä oli kuitenkin vara hankkia?

Joo, kyllä, ei ollut yhtään, ei niitä mistään saanut semmoisia, torvethan oli
silloin kyllä, ne oli soittokunnan torvet, oli silloin, millä soitettiin, mutta ei
näitä muita instrumentteja.

Oliko ne tehtaan vai sitten jonkun muun?

Ne oli, tehdas [Suomen Kenkä- ja Nahkatehdas] oli lahjoittanut ne aikoinaan
[noin 1905] työväenyhdistykselle ne torvet.

Ne oli Työväenyhdistyksen?
Niin, taikka sitten loppujenlopuksi niinkuin paikkakunnalle, sitten ne jäi
niinkuin paikkakunnalle, ettei se yhdistyksen ollut?

No järjestikö tämä työväenyhdistys minkäänlaista musiikinopetusta?

Ei
Ei mitään?

Ei siihen aikaan kukaan mitään opettanut.

Ei ollut tätä kansalaisopistoakaan?

Oli, sitten oli 30-luvulla täällä oli kansalaisopisto [Korkeakosken
kansalaisopisto]

Oliko siellä sitten musiikinopetusta?

Ei ollut, mutta soittokunta toimi silloinkin, mutta ei siellä mitään, ei siellä
muuta ollut opetusta. Kuorot siellä oli.

No miten, kun tämä oli isompi soittokunta, oliko se erikseen joka oli
tansseissa soittamassa ja tämä soittokunta?

Oli

Vai oliko ne samaa porukkaa?

Ei ollut, se oli erikseen vallan, paitsi Lehtivirta johti sitten myöskin
soittokuntaa.

Ja sinä olit mukana molemmissa?

Niin minä olin molemmissa mukana.

Miten, soititko eri instrumentteja?

No minä soitin siinä baritonia sitten siinä soittokunnassa.

Ja tanssiorkesterissa?
Niin viulua?
Muistatko mitä tämä soittokunta, oliko siinä mitään semmoisia, jotka olisivat
jääneet mieleen, kappaleita, yleisesti esitettyjä?

No aika paljon oli noita Koukin säveltämiä ja sovittamia kappaleita, se joka
täällä oli kapellimestarina.

Muistatko sinä nimeltä mitään?

No, kyllä minä esimerkiksi semmoisen marssin "Kevään Airut",
semmoinenkin ainakin yksi ja mitä niitä nyt oli.

No entäs Soittokunnan ne missä he esiintyi, oliko ne sitten, mitä ne oli,
vappujuhlia, itsenäisyysjuhlia?

No kaikissa semmoisissa, ei itsenäisyyspäivissä, en muista. Mutta kaikissa
tommoisissa suuremmissa juhlissa justiin. Kesäjuhlissa soittokunta
etupäässä ja semmottissa.

No saiko nämä samanverran palkkiota soittokunta ja tämä tanssiorkesteri?

Ei, soittokunta ei saanut mistään mitään, se oli aina ilmaista.

Ilmaista esiintymistä?

Niin, ei.

No muistatko sinä yhtään nousiko nämä tanssikeikkojen palkkiot, vai
pysyikö ne ihan samana esimerkiksi sota-aikaan?

Kyllä ne suunnilleen pysyi samana, ei siinä ollut mitään sääntöä, se ihan,
mekin katottiin paljon sitä, että jos oli ihmisiä niin paljon, että siellä oli vara
ottaa vähän, niin silloin me pikkusen otettiin, mutta jos oli ihmisiä vähempi
että tuli tappioo, niin mekin lipun hinnalla joskus soitettiin. Ettei me sillain
kun nykyään, niillähän on jo taksat. Se oli ihan tilanteen mukaan.

Kuka niitä järjesti, oliko se sitten työväenyhdistys vai oliko siinä monta
järjestäjää näissä tansseissa?

Oli, milloin voimisteluseura, Kisaurhot järjesti ja milloin mitäkin, ja
Työväenyhdistys ja semmoisia ne oli, kuka milloinkin, tuolla kierrettiin paljon
tuolla maakunnassa asti.

No oliko teillä minkälainen kuri tämän ryhmän kanssa, jos se oli vapaampi,
oliko teillä harjoituksia säännöllisesti?

Ei säännöllisesti ollut mutta aina harjoiteltiin silloin tällöin, jonkun kotona.
Paitsi soittokunta sillähän oli tuolla mäenpäällä harjoiteltiin,siellä oli
semmoinen lastentarha [kenkätehtaan ylläpitämä], niin siellä oli tilaa.

Oliko se säännöllistä se soittokunnan harjoitus?

Oli, joka viikko aina kerran, kerran viikossa.

Entäs sitten tämä alkoholin käyttö, oliko se mitenkä...?

No se ei haitannut kyllä hommaa, minäkin tota kun me soitettiin yhtämittaan
kymmenen vuotta sitä tanssiorkesteria niin yhtään kertaa ei ollut meistä
kukaan juovuksissa.

Ei tarvinnut ...?

Ei, kyllä me hoidettiin se asia niin, että, ei koskaan silloin kun esiinnyttiin
niin ei ollut viinaa.

Se ryhmäkuri piti?
Niin, se, siinä ei, se ihan ittestään luonto, että ei.

Miten sitten, koska sinä avioiduit?

No minähän avioiduin vasta 44.

Se oli vasta sodan...?
Niin, niin silloin kun minä sotaan lähdettiin, minähän jouduin ensin tuonne
Keuruulle, siellä oli Järjestelykeskus 1, sinne perustettiin soittokunta, no
minut ne pani siihen kanssa. Siellä soitettiin kaikki paraatit ja sen
semmoiset mitä siellä oli sen aikaa kun se oli Keuruulla ja sitten se tuli
lähtö, tonne Kontiolahteen. Se hajosi se järjestelytoimisto 1. Se hajosi sillä
tavalla ja se soittokunta lähti Viipuriin. Mutta minä olin siellä Pohjoisjärvellä
talousaliupseerina ja se komentaja ei mua laskenut sieltä siihen
soittokuntaan, että minä olisin muuttanut, ne asui muut Keuruulla, se ei
mua laskenut, en tiedä minkä takia se mua pidätteli, se ei antanut mun
lähteä sinne ja minä olin kiitollinen siitä, kun ei tarvinnut lähteä ja sitten
vasta kun se hajoitettiin se Järjestelytoimisto 1, niin sitten muutettiin sinne
Kontiolahdelle, Karjalaan. Siellä oli taas pikkusen aikaa kun oli, niin sitten
tuli heti puhelinsoitto, että minä lähdin harjoituksiin taas, siellä oli orkesteri.
Se oli Mauno Maunola perustanut sinne semmoisen orkesterin. Meillä oli
siinä kai viisi kuusi miestä. Se oli basisti se Mauno Maunola, sehän paljon
radiossa soitteli sitten sodan jälkeen levyjä ja se oli koko ajan kun siellä
sitten se oli homma ja sieltä lähdettiin sitten se sammu se homma, kun me
lähdettiin kun tämä alkoi tämä sota kääntyä vähän toisinpäin, niin sitten
meidän oli sieltä lähdettävä tänne, tultiin tänne Pieksämäelle ja sitten se
homma loppui se soittohomma, kaikki hajaantui sitten joka puolelle.

Oliko se siellä tämmöistä viihdyttämistä?

Viihdyttämistä, me käytiin sieltä pitkin aina tuolla Lappeenrannassa, ei kun
Savonlinnassa ja pitkin käytiin soittamassa. Tuolla soitettiin radioon
Joensuussa ja käytiin Tampereella konsertoimassa ja tämmöistä. Kauhavalla
ja.

Miten sitten kun Korkeakoskella kävit lomilla, niin oliko täällä mitään, kun
jossain oli näitä salatansseja, oliko täällä?

Ei, ei silloin saanut ...

Ei saanut mutta?

Ei saanut salatanssia

Niitä pidettiin jossain?

Niin kai jossakin syrjäkylillä voi olla mutta ei julkisesti missään.

Niin et tiedä oliko missään?

Ei, ei varmaan ja katso kun nämä, koulutuskeskus [armeijan] oli
Nummelassa, niin ei ollut tiloja missään. Kyllä se oli topissa kaikki.

No miten sitten kun tämä sota loppui, niin tuntuiko sinusta että se, vaihtuiko
musiikki kun sinä palasit siviiliin?

Ei, ei mitään musiikissa tapahtunut. Kun minä siviiliin pääsin niin taas tultiin
heti kosimaan, että pitäis Keuruun soittokuntaan, että perustetaan sinne
soittokunta. Siellä oli yksi opettaja Haapamäki, joka perusti Keuruun
Soittajapojat. Ja minä olin siinä justiin niitä perustajajäseniä sitten sen Erkin
kanssa, se meinasi että jos minä rupean johtaan sitä soittokuntaa, minä
sanoin, no sulla kun pikkuinen torvi, niin rupee sinä vaan johtaan ja minä
soitin vaan baritonia. Ja se Erkki rupesi sitä sitten johtaan ja niin kauan kun
me oltiin Keuruulla se soittokunta oli sitten pystyssä ja jatkui sitten ja
siitähän sitten muodostui oikein suuri, mihin nuorisoo tuli kovasti ja ne kävi
aina Norjassa saakka ja joka puolella soittamassa, se oli oikein kuuluisa
sitten se Keuruun Soittajapojat.

Sinä asuit Keuruulla vähän aikaa? Olitko mennyt naimisiin jo siinä?

Joo, silloinhan minä menin sota-aikana naimisiin ja jäin sitten Keuruulle.

Vaimon takia jäit?

Niin, sen takia justiin.

Olitko sinä töissä sitten siellä jossain?

No joo me oltiin semmoista vapaata työtä siellä kaikenlaista tehtiin vähän,
mitä milloinkin.

No mikä sai muuttaan takaisin tänne synnynseudulle?

No rupesi tänne koti-ikävä tuleen taas, piti lähtee tänne [Korkeakoskelle]

Elikö sinun äitisi vielä?

Eli äiti täällä ja se oli kyllä kanssa avun tarpeessa ja se kävi silloin vielä
tehtaassa töissä kun me muutettiin tänne 49. Ja se kävi vielä, kuinkahan
kauan, ei se kauan käynyt enää, se kuoli 56.

Sinulta jäi Keuruun tämä soittokunta, se jäi tietysti kun se jäi niin kauaksi?

Joo se jäi, eihän mulla ollut mitään mahdollisuuksia siellä olis käydä. Mutta
kutsu ne mua sinne vielä sitten kun niillä oli semmoinen, olikohan se 25-
vuotisjuhla sillä soittokunnalla, niin sinne tuli kutsu mullekin, mutta enhän
minä sinne lähtenyt sitten.

Mikä täällä oli tilanne sitten 49, oliko täällä vanhoja soittajia?

Täällä oli soittokunta heti valmiina silloinkin jo, siihenhän minun taas oli
ruvettava.

No oliko siinä näitä vanhoja kuten Lehtivirta ...?

Oli, Lehtivirta oli täällä silloin justiin. Ei ollut sodassa ollenkaan mukana, se
oli täällä, mutta eihän se soittokunta sodanaikana toiminut, mutta sen
jälkeen oli sitten, täällä oli soittokunta semmoinen.

Entäs se tanssiorkesteripuoli?

Täällä on ollut sitten, mutta mä en tiedä niistä mitään, mutta on monta niitä
monta orkestereita sitten.

Mutta olitko sinä sodan jälkeen enää mukana missään?

En, en minä tanssiorkestereissa ollut muistaakseni enää sitten sen jälkeen.

Oliko sinulla sitten joku, eikö vaimo enää päästänyt tanssiorkestereihin vai
jäikö se muuten?

Ei, se jäi muuten vaan ihan, ei täällä ollut semmoista, ei täällä ollut oikeen
paikallista, Korsumäen Eino kulki Orivedellä kovasti vain, ei täällä ollut
semmoista sitten enää, niinkuin omaa täällä. Mutta onhan noita kuvia on
kyllä noita nuoria poikia sitten oli perustanut, niinkuin siellä Koskenjalassa
[kenkä- ja nahkamuseo entisessä lesti- ja korkotehtaassa] niitä valokuvia,
siellähän on niitä mitä niissä nyt on niitä, että nuoria poikia ne on perustanut
sitten. Mutta niistä minä en tiedä sitten me ei oltu täällä.

Kuinkas pitkään tämä teidän soittokunta sitten?

No tämä viimeinen hajosi sitten kun Lehtivirta tuli sairaaksi ja se oli pakko,
milloinkahan se oli, olisiko se 60-luvulla, kauanhan se on ollut jo. Joka
tapauksessa Lehtivirta tuli niin sairaaksi, se loppu siltä se soitto ja sitten
täältä lähti basisti pois ja ei ollut enään miehiä sitten niin paljon.

No miten sinun soittoharrastuksesi sitten, soititko sinä yksin viulua?

En vaan minä rupesin käymään Orivedellä, ne kosi sinne ja minä kävin siellä
kymmenen vuotta Oriveden puhallinorkesterissa, joka viikko.

Minkä kokoinen se oli?

No se oli siinä yli kaksikymmentä miestä. Ja tota Pohjan Topin kanssa,
Pohjan Topi tuolta Kopsamolta [Juupajoen kirkonkylä], se kulki, tuli
autollaan ottaan mut tosta pihasta ja käytiin joka viikko siellä harjoituksissa.

Mitä sinä siellä soitit?

No soitin myös baritonia siellä. Ja aina siihen saakka sitten kun halvaus tuli,
mulle tuli kasvohalvaus tohon ja se loppui siihen kertaheitolla.

Muistatko mitä siellä soitettiin?

No siellä soitettiin niin paljon.

Onko jäänyt mitään sinun mieleesi, jatkuvasti soinut?

Siellä soitettiin tommoisia, ei me tanssimusiikkia soitettu ollenkaan muuta
kuin tommaista ohjelmamusiikkia paljon. No esimerkiksi "Kaarle kuninkaan
metsästys", Paciuksen...
Niin eihän sitä soitettu muuta kuin tommoisissa suurissa juhlissa.
Amerikkalaisia marsseja paljon ja niitä on hyvin paljon, niitä kaikkia
semmoisia soitettiin. Siinähän nyt oli kymmenen vuoden aikana niin
mahdottomasti niitä.

Se oli varmaan sitten oikein järjestäytynyt jo tämmöinen, oli johtajat..?

Oli, siellä oli oikein palkallinen johtaja. Se oli hyvässä kunnossa. Me käytiin
Heinolassa saakka soittamassa, mutta ei me paljon tuolla ympäristössä
kuljettu kyllä mutta se Heinola siellä käytiin yhtenä kesänä.

Kuka teille muuten, jos palataan vähän taaksepäin, niin valitsi sen
ohjelmiston, oliko ne niinkuin kaikki näissä ensimmäisissä
tanssiorkestereissa missä sinä olit ja tässä soittokunnassa, oliko se joku joka
määräsi mitä soitetaan vai valitsitteko te ihan keskenään?

No ihan keskenään sovittiin että mitä soitetaan ettei siinä mitään, ei siinä
kukaan määrännyt sen paremmin.

No miten joku uusi kappale tuli sitten mukaan, kuulitteko sen jossain?

Ei, siihen aikaan 30-luvulla alkoi ilmestyä noita tanssikirjoja mistä soitettiin.
Dallapeen vihot ja Rytmiorkesterin vihot, ne joka kuukausikohan ilmestyi,
ainakin monta kertaa vuodessa, niistä sai kaikki, ei niitä tarvinnut itse keksiä
ollenkaan.

No entäs, kyllähän radiosta jotain tuli silloin, että eikö sieltä?

Juu, mutta ei me korvakuulolta niitä harjoiteltu koskaan, että kyllä se oli
aina nuotit eessä.

No mitenkähän yleisö, onko sinulla mitään mielikuvaa, mikä silloin olisi ollut
esimerkiksi tanssivan yleisön suosiossa, oliko se valssit vai nämä tangot
vai?

No, sekä että, kyllähän tangojakin, mutta kyllä valssi sehän on aina ollut
pinnalla ja jenkat ja polkkaakin aina joskus, kerran illassa kuitenkin piti
polkkakin olla ja valssi kyllähän se aina pitää pintansa, kyllä tangoja paljon
oli kanssa.

No entäs tämä soittokunta, niin oliko sillä mitään niinkuin työväenmusiikkia,
joka olisi perinteistä työväenmusiikkia?

No ei, ei erikoisesti ollut työväenmusiikkia.

Siihen aatteellisuuteen?

Jo ei ollut, kato ei sitä ollut semmoista mittään semmoista erikoista.
Kyllähän niitä on olemassa niinkuin Merikannon Työväenmarssi ja muuta
semmoisia. mutta se oli niin ahdasta se elämä. jos minä kerron semmoisen
tapauksen. Kansalaisopisto harjoitteli sitä Merikannon, kuoro nimittäin jos
hypätään siihen, niin harjoitteli sitä koko kevään, sitä Merikannon
Työväenmarssia, niin tämä sikäläinen johto [kenkätehtaan] silloin, kielsi kun
Nummelassa oli päättäjäiset keväällä. Kielsi ettei sitä työväenmarssia saa
laulaa, se oli kaikki niin ahdasta silloin poliittisesti. No me kuorolaiset
vaadittiin että se pitää laulaa kun sitä on harjoiteltukin. Mutta se meni aina
sitten, se oli tehtaan johtaja se kieltäjä, Adolf Laine [kenkätehtaan
ylityönjohtaja ja myöhemmin teknillinen johtaja 1930-luvulta aina 1950-
luvulle] ja se otti sitten yhteyden vuorineuvos Kivekkääseen Tampereelle
[kenkätehdas oli Aaltosen omistuksessa vuodesta 1926], että mitä tehdään.
Niin Kivekäs teki semmoisen kompromissin, että sovitaan niin että ei lauleta
Kytösavun aukeilla mailla, sitä Vilppulan urhojen muistoksi sen paremmin
kuin tätä Työväenmarssia. Mutta mikäli minä muistan, niin me kuitenkin
laulettiin Nummelassa se Työväenmarssi, ei annettu periksi.

Entäs tämä Kytösavun mailla?

No ei, eihän se meidän ohjelmistoon kuulunut ikänä, se oli katso niitten
ohjelmistoa, mutta se on nuottikirjoissa on se Kytösavun aukeilla. Mutta
eihän me semmoisia harjoiteltu tai laulettu ikinä.

Miten tähän teidän soittokuntaan, kuuluiko siihen sitten ollenkaan näitä ,
ketään työnjohtajaa vai oliko ne ihan työläisiä?

Kyllä siihen kuului työnjohtajia, ainakin yksi Salmisen Väinö kuului, nyt
sodan jälkeen.

Ettei se ero ollut enää?

Ei siinä, eikä se oli nyt semmoinen meikäläinen se Väinö ettei se mitenkään
erottunut se ammattinsa puolesta.

Miten tämä tehdas suhtautui muuten näihin soittoharrastuksiin?

Kyllä se aika hyvin suhtaantui, lahjoittipa se minun aikana yhden torvenkin.

Oliko se Aaltosen aikaan vai?

Oli Aaltosen aikaan.[Emil Aaltonen]

No sinulla on vielä jäljellä tämmöisiä viuluja, mikä näiden tarina on?

No se on, se on semmoinen sitten kun minä ostin sen Hirsilästähän mä ostin
silloin sen viulun ja tämän vaihdoin mistä oli jo puhekin tähän näin. Tämä on
ollut mulla nyt siitä saakka, siitä saakka kun minä tämän sain.

Olisiko vielä soittokunnossa?
Jaa toi viulu vai?
Niin
Kyllähän, ainahan se on soittokunnossa kun mä vaan virittelen.

Mutta entäs tämä vanha viulu, josta sinä et tiedä, josta kerroit, siellä on
vuosiluku?

Niin, siellä on jopa setelissä joka tuolla sisällä on, siinä on vuosiluku 1616,
joka mua kyllä epäilyttää, ettei se ole alkuperäinen se seteli tai miksei seteli
ole, mutta se on siihen jo väärennetty ne numerot. Se on painettu siihen ne
vuosiluvun kaksi ensimmäistä numeroa, 16 se on painettu, mutta sitten on
tehty käsin se toinen kuustoista, 1616, on siinä sitten että se on Giovan
Paolo Macchini, Pressia, Italia. Siellä on painettuna ja sitten on semmoinen
monogrammi semmoinen kuvio siellä semmoinen.

Ja sen sinä ostit jostain?

Niin, mä tolta Sippolan Topilta sen vaihdoin, toi on se.

Joko sinä sillä ehdit soittaan ollenkaan?

Joo, kyllähän minä sillä, soitinhan minä sillä paljon. Siellä sotareissullakin
mulla oli se mukana ja siellä soitettiin viulua ja mulla oli siellä orkesterikin
niin, niin siellä soitin viulua ja.

No miten sitten kun sinulla oli perhettäkin, mitenkä vaimo suhtautui ja
lapsiakin tuli niin näihin keikkoihin ja ..?

Ei, ei ole koskaan pannut hanttiin ollenkaan sitä asiaa: Kyllä se on aina
sopeutunut siihen.

Pääsikö hän kuuntelemaan edes?

Kyllä, kyllä aina silloin kun oli mahdollisuutta, kyllä vaimo mukana oli.

Miten, oliko vaimo näissä lauluharrastuksissa mukana?

Ei kuoroissa ollut, ei ollut kuoroissa silloin. Ei täällä ollut semmoista, kyllä
täällä myöhemmin oli joku kuorokin, mutta ei siellä ollut.

No oliko noissa tanssiorkestereissa, oliko niissä ollenkaan laulusolistia?

Oli, kun me viimeksi soitettiin sitten oli Syväsen Aimo [osuuskaupan hoitaja]
ja sitten tämä Lehtivirta ja minä, me kolmestaan soitettiin hyvin paljon, aina
siihen sotaan saakka. Niin Aimo lauloi aina. Muistan olipa semmoinen
kielletty kappalekin että "Kuti, kuti kuti, kut."

No minkäs takia se oli kielletty, sanat säädyttömät?

Niin sanat, pidettiin sitä säädyttömänä, se oli yleisesti kielletty, sitä ei saa
soittaa. Mutta me sitä kihnutettiin ensin alkuun, ennenkuin se kielto tuli. Se
oli Dallepeen vihossa semmoinen, semmoinen kappale.

No mitä siitä olisi saanut jos ..?

No mitäs siitä, mutta se oli vaan semmoinen yleinen kielto, moraalin takia
kato, oltiin hyvin siveitä.

Oliko teillä mitään kommelluksia näillä retkillä, kaikki sujui aina hyvin vai?

No kyllä, oli semmoinen kommellus, jos mä kerron sen. Silloin soittokunnan
aikana, Korsumäen Eino oli bassossa, oltiin kerran tuolla soittamassa
kirkossa, siellä oli joku semmoinen jumalanpalvelus oli siellä, mutta en
muista mikä päivä se oli, mutta joka tapauksessa se oli sen Koukin aikana
silloin ja me siellä sitten kaikki oli hiljaa ja meidän piti, alettiin virttä piti
alkaa soittaan ja soitettiin ja bassosta ei tule pihaustakaan, ei mittään. Ja
me vilkuillaan ympärille , että mitä on kun basso ei soi yhtään. No se virsi
soitettiin sitten sinänsä ja joku huomasi että Korsumäen torvessa on paperi,
sanomalehti pistetty sinne rattiin. No eihän sieltä mitään tullut, ennenkuin
se otettiin pois sitten niin sitten taas alkoi soimaan.

No selvisikö, oliko se jonkun kiusantekoa vai?

En tiedä, ei sitä ei selvinnyt mistään, että kuka sen oli laittanut. Kyllä sen
joku oli piruuttaan laittanut sinne. Mutta kyllä se oli kans semmoinen, kun
basso oli ihan hiljaa.

No miten näissä tansseissa muuten, oliko ne tämmöisiä ihan rauhallisia, vai
oliko näitä kylien tai sitten eri tappeluita?

Oli kovat tappelut lylyläisten [Juupajoen kylä ja rautatieasema] kanssa aina.

Joutuiko soittajat osallistumaan niihin?

Ei kato kyllä me oltiin ihan hiljaa ja soitettiin aina niinkuin näyttämöllä
soitettiin, mutta jouduttiinhan me aina keskeyttämään kun poliisit tuli sisään
ja kun silloin oli ratsioita, poliisit piti. Yht`äkkiä lentävät tuli sisälle ja kaikki
miehet kädet ylös komennettiin. Kyllä alkoi kolina kuulua kun pulloja lenti
pitkin penkkien alle ja sitten meille näytettiin että soitto pois. Ja miehet
seisoi sitten kädet ylhäällä ja kaikkia poliisit koitteli tällä tavalla näin, että
onko pulloja.

Ne ei pitänyt sitten piilossa nurkan takana pulloja?

No osa piti tietenkin, osa luotti siihen ettei mitään tule ja jolla oli taskussa
menetti sen kyllä. Ja tappeluita oli kun lylyläiset täällä kävi oikein porukalla
tappelemassa ja kyllähän nää meidän pojat niitä vähän rokottikin.

Oliko siinä sellaista, että siinä oli nämä tehtaalaiset eri porukkaa ja lylyläiset
oli maalaisia?

Oli se oli kylätappelua, semmoista kylätappelua, ne tuli oikein porukalla. Se
oli yksin mies, se aloitti puukolla, veti ensin siellä jossakin
tupakkahuoneessa puukolla ja käteen ja sitten meidän miehet lähti
juokseen sen perään ja saivat sen kiinni ja ne persumuksen auki, kaikki
tuolta. Se joutui lääkärissäkin kulkeen täällä pitkät ajat sitten jälkeen päin.

Jouduttiinko niistä käräjille vai sovittiinko?

No ei niistä juuri käräjille, kyllä ne sopi ne keskenään sitten ja nuolivat
haavansa ja ei siinä sen parempaa.

b-puoli
Täällähän Korkeakosken kylä syntyi Edward Walleniuksen perustaman
Kenkä- ja Nahkatehtaan myötä ja alkoi joskus 1894 ja olisiko sinulla mitään
kuulopuheisiin perustuvia tietoja koska tänne on ensimmäiset nämä kuorot
tai soittokunnat perustettu tämän tehdasyhteisön yhteyteen?

No on mulla ainakin siitä tieto, että soittokunta perustettiin 1905: Ja se
tapahtui sillä tavalla, että täällä oli semmoinen Erhström niminen ylimestari
[eversti Otto Ehrström, Suomen Kenkä- ja Nahkatehtaan isännöitsijä ja
hallituksen puheenjohtaja 1902-], mikä se oli, tuolla tehtaaalla ja kun täällä
kylässä miehet olivat ruvenneet juopottelleen vapaa-aikanaan, että käyttivät
kortinpeluuseen ja semmoiseen käyttivät vapaa-aikansa, joka ei urheillut,
niin sitten se Ehrström sanoi, että osti torvet, kuule ja sanoi että juoskaa
näitten, eikun juu, se lahjoitti torvet, että saadaan se soittoinnostus sitten
alkamaan. Sitten se osti vielä jalkapallon ja sanoi että juoskaa tän perässä,
eikä sen viinan perässä. Ne oli tehtaalaisia kaikki, se tietysti haittasi jo
työntekoakin, seuraavana päivänä kun ne krapulassa oli niin siitä alkoi sitte
se soittokuntakin todella silloin 1905. Ja sitten oli ollut kyllä semmoisia
pieniä kokoonpanoja, missä oli sello ja viulu ja ehkä toinenkin viulu,
semmoisiakin on muutamia valokuvia olemassa, että semmoisia pieniä
yhtyeitä on ollut.

Muistatko sinä ketään nimiä näin vanhoilta ajoilta?

Kyllä minä ehkä ton, mikä hitto se nyt oli, olisi tuolla on valokuvia mutta kun
ei tullut niitä haettua, mä en nyt yht`äkkiä muista, että minkälainen,
minkänimisiä ne oli. Yksi Leanderi kuitenkin oli, Leanderin Väinö, se soitti
varmaan mandoliinia ja semmoista ja sitten oli toi, en minä niitä viulusteja
muista, mitä hittoja ne oli. ... Ei täällä ole semmoinen, mä en muista niitä
nyt todella, niitä nimiä, semmoisia pienten ryhmien, mutta ei niitä paljon
ollut, mutta on semmoisia tilapäisiä kokoonpanoja ollut.

Oletko sinä kuullut kuinka tämä ensimmäisen 1905 perustetun soittokunnan,
auttoiko se tähän, ettei ryypätty sitten?

Kyllä se todennäköisesti auttoi varmaan, koska se sitten perustettiin ja se
soitti kaikissa niissä sen aikaisissa juhlissa niin hyvin, hyvin intiimisti.

Oletko sinä kuullut kuka niitä opetti siihen aikaan?

Täällä oli ainakin semmoinen Kalle Roine Hirsilästä, se johti sitä monta
monta vuotta ja sitten oli semmoinen Saksanen oli yksi Hjalmar Saksanen,
se on johtanut, sitten Manninen oli yksi johtaja ja ne on kaikki ennen minua
ollut.

Oliko ne, asuivatko ne Korkeakoskella?

Asuivat, asuivat. Tehtaassa olivat töissä.

Oliko ne ihan työläisiä vai?

No ihan varmaan työläisiä.

Oliko tämä Ehrström, niin tämä oli ihan tehtaan johtaja omistajia?

Juu, se oli, en minä tiedä omistiko se sitä, mutta se oli kumminkin
semmoisena korkein johto kuitenkin siihen aikaan.

Oletko sinä kuullut, miten tästä muokkaantui, pysyikö se tämmöisenä
pitkään saman, vai kehittyikö tämä soittokunta sitten?

No, ei kyllä siinä tapahtui taantumus sitten 1911 täältä lähti suutareita
Hirsilään [Oriveden kylä], perustivat sinne oman tehtaan, niin sinne lähti
myöskin soittajia siinä mukana, kuuluivat siihen perustajajäseniin,
muunmuassa se Kalle Roine justiin se johtaja, niin se muutti silloin Hirsilään.
Niin sitten se, sitten se vähän, mä luulen taantui täällä, että siinä oli joku
vuosi, ettei ollut oikeastaan paljon mittään toimintaa.

No miten oletko kuullut tästä, kun tuli tämä kansalaissota, sinä olit aika
nuori vielä silloin, mutta vaikuttiko se tämmöisiin tehtaalaisten
soittoharrastuksiin, että lopahtiko ne pitkäksi aikaa vai?

Kyllä se, mitä minä nyt olen kuullut, kyllä se silloin loppu kaikki tommoinen
toiminta vähäksi aikaa, ettei siinä ollut oikeastaan, en minä tiedä menikö
siinä soittajia siinä kapinassa, mutta kuitenkin se jollakin tavalla vaikutti,
lamaannutti vähän joka lajia. Mutta minun veljeni [Urho Lehtinen] alkoi
sitten soittaan, ehkä se oli 19 tai 20, niinä vuosina jo se oli kuitenkin
pystyssä. Mutta se kävi se Kalle Roine Hirsilästä johtamassa täkäläisiä.

Oletko kuullut kuinka laaja tämä oli, kun veljesi alkoi johtamaan, oliko siinä
kuinka monta soittajaa?

Ei siinä ollut kuin seitsikko vain, ei siinä ollut enempää.

Muistatko sinä näitä nimiä yhtään, keitä siinä oli.

Kyllä minä muistan niitä aika monta. No siinä oli esimerkiksi Viljo Järvi.

Mitä hän soitti?
Se soitti baritonia. Sitten oli Korsumäen Eino, se soitti tenoria, ja mun
velipoika, se soitti bassoa ja Roine soitti Es-kornettia, se kapellimestari
justiin ja sitten oli yksi Räsäsen Matti, se soitti b-kornettia ja mitähän niitä
muita mahdollisesti oli, ei tainnut seitsemää tulla, mutta ei paljon
vähempää. Joka tapauksessa seitsikko se vain oli.

Kun sinun veljesi johti sitä, sinä varmaan tiedät missä he esiintyi täällä
Korkeakoskella?

No kesäjuhlissa ja tommoisissa täällä esiinnyttiin, missä soittokunta oli, ei
sitä ihan pieniin kissanristiäisiin otettukaan ja aina ne oli tommoisia
suurempia juhlia. Nummelassa sitten, sehän se oli pääpaikka, missä juhlia
pidettiin.

Nummela on tämä paikallinen työväentalo?

Niin, se on paikallinen työväentalo, palanutkin jo kaksi kertaa.

No entä sitten, oliko tämä vappujuhla tämän kansalaisodan jälkeen, oliko
sitä ollenkaan?

Oli, kyllä vappujuhlia oli ihan jatkuvasti, nythän ne vasta on jäänyt
vähemmälle mutta kyllä niitä sodan jälkeen oli joka vappu.

No entäs tämä seitsikko, esiintyikö se täällä esimerkiksi täällä vpk, tai
tämmöisessä palokunnan kesätalolla?

No vähempi, ei siellä oikeestaan semmoisia pidetty, kyllä siellä oli aina
sitten joku haitari ja tommoinen, toi oli toi Paloharju siellähän niitä pidettiin
palokunnan juhlia niin, kyllä minäkin muistan yhden juhannuksen, oltiin tää
täkäläinen soittokunta siellä aattona soittamassa ja oli vielä kova
pakkanenkin tuli yöksi. Niin että perunavarretkin meni kaikilta silloin.

No onko sinulla mielikuvaa kun veljesi soitti, mitä kappaleita silloin soitettiin
tässä seitsikossa.

No ne oli niitä samoja, samoja kun oli aina kirjat vuodesta toiseen, ei niitä
juuri uusia tullut. Mä en muista mitä kaikkia, Rakkauden kaiho oli
esimerkiksi Koukin aikaisia, semmoinen valssi oli ja mitä niitä oli, en minä
niitä kappaleita jaksa muistaa enää mitä ne oli. Kun niitä on niin paljon ollut
elämän varrella.

Asuiko veljesi kotona silloin?

Juu silloin kun se alkoi se oli vielä kotona ja sitten se meni Hirsilään ja aina
se soitto jatkui ja sitten se meni Jyväskylään kosittiin sinne soiton takia ja
sieltä se tuli sitten takaisin taas Hirsilään ja siellä se oli sitten
loppuelämänsä.

Kun sinä menit tehtaaseen, se oli sitten ollut Aaltosella jo vähänaikaa.

Juu, se ei ollut silloin vielä se oli vielä se Korkeakosken Kenkätehdas
Osakeyhtiö silloin vielä. Aaltonenhan osti tämän 27 vasta ja mä menin 24,
kolmevuotta mä kerkisin olla jo.

Miten sitten kun se vaihtoi omistajaa, niin suhtautuiko tämä Aaltonen teidän
soittoharrastuksiin sitten?

No ei siinä tapahtunut mitään minun muistaakseni kumminkaan mitään joka
olisi siihen vaikuttanut.

Tukiko hän sitä mitenkään?

No ei sitä kai anottukaan mitenkään siltä minkäänlaisia avustuksia. Ne
torvet täällä oli, samat kirjat oli ja että se ei siinä ollut oikeastaan
semmoista rahaa tarvittu. Kunnalta sitten myöhemmin justiin niinkuin 50-
luvulla 60-luvulla , kunta antoi pikkusen sieltä, mikä se tili on, mistä voidan
jakaa tämmöisiä niinkuin nytkin vielä jaetaan, sieltä tuli noin kolme sataa ja
sillä tavalla avustusta vuosittain.

No miten tämä sitten kun tämä soittokunta, esiintyikö se tehtaan juhlissa,
oliko tehtaalla paljon juhlia yleensä?

Juu kyllä, keväällä oli aina hiihtokilpailut talven aikana tehdas järjesti
työläisille niin sitten niitten päättäjäiset keväällä sitten siellä esiinnyttiin
ilman muuta, soittokunta.

No entä mitään tämmöisiä isompia syntymäpäiviä tai, oliko häitä, esiintyikö
tämmöiset seitsikot häissä?

Kyllä, kyllä me oltiin esimerkiksi Syrjän Lassen häätkin soitettiin ja se oli
kyllä Koukin aikana kun käytiin tuolla tehtaalla siellä oli joku, siellä oli
semmoinen Pyhälä silloin isännöitsijänä, niin käytiin siellä aamulla, hyvin
aikaisin soittamassa, sillä oli joku merkkipäivä, mutta minä en jaksa muistaa
mikä, en minä silloin vielä töissäkään kulkenut, joku merkkipäivä sillä oli,
mutta me kokoonnuttiin tuolla Naapilla [Korkeakosken vanhimpia maatiloja],
Kouki asui silloin Naapilla. Me kokoonnuttiin se soittokunta sitten siellä ja
sieltä hiljaa hiivittiin, se oli kesäaika, mentiin sinne akkunan alle
muistaakseni soittamaan sille Pyhälälle.

Tällä Koukilla oli joku tämmöinen arvoituksellinen tausta, hän oli, epäilit että
hän oli jostain tuolta tsaarin?

Joo, sielläkin soittanut Venäjälläkin, silloisessa, ei se ollut vielä
Neuvostoliittokaan vaan silloin tsaarin aikana.

No minkähän ikäinen hän oli silloin, muistatko kun oli täällä?

No, koskaan ei tullut puhetta sen iästä, mutta siinä neljänkymmenen
hujakoilla voi olla.

Ja miten hän oli joku, ei ollut ammattimies edes tehtaassa mutta?

Ei se missään tehtaassa ollut nuualla kun täällä oli se otettiin vaan sen takia
että saatiin se soittokunnan johtaja. Sen takia pidettiin sitä, ei se mitään
osannut tehdä, se ei ollut ikinä tehnyt mitään muuta kuin soittanut.

Mutta sai palkan kuitenkin?

Palkan sai tehtaasta tietekin, eikä sillä, kyllä mä sen asunnossa kävin, se oli
Kaunistolla yksi huone siinä ja yhteiskeittiö oli vielä, pakkilaatikko sillä oli ja
kynttilä siinä ja sitten jonkinlainen sänky, missä se nukkui mutta ei se, ettei
sillä huonekaluja eikä mitään ollut.

Oliko hänellä omat soittopelit sitten kun hän tuli tänne?

Kyllä sillä se oma Es-kornetti oli aina mukana, se oli semmoinen, se oli
tämmöinen pikkuinen vaan torvi, se oli sillä aina mukana ja ei kai sillä
mitään muuta ollukkaan. Se oli ihan tyhjä mies.

No maksoikos tämä tehdas vai esiinnyttekö te ilmaiseksi näissä tehtaan
juhlissa?

Ihan ilmaiseksi, ei siitä mitääm saatu korvausta.

Oliko täällä mitään ristiriitoja näissä soittokunnan, jos kuului tehtaan
soittokuntaan niin, sinä itsekin olet soittanut jossain suojeluskunnan, että
eikö sitä paheksuttu silloin?

No ei, ei sitä, ei siinä minkäänlaista skismaa ollut, vaikka mä siellä yksinäni
kuljin siellä suojeluskunnan soittokunnassa [Suojeluskunnan soittokunta
toimi Kopsamolla kirkonkylässä] ja ne oli vormussaan ja minä olin siviilissä?

Joissain tehdasyhteisöissä sitä olisi paheksuttu?

Niin olisi, mutta ei täällä, ei täällä ilmennyt semmoista mitään.

Tää oli vapaampi?

Niin oli joo.

No miten sitten tämä tanssimusiikki, se ei sitten tämän seitsikon ja tehtaan
torvisoittokunta ei soittanut tanssimusiikkia ollenkaan?

Kyllä joskus soitettiin, sillain niinkuin tuntikin tanssia, mutta ei semmoisia
koko illan tansseja, mutta kyllä usein tommoinen tunti, niinkuin siihen
aikaan oli iltamien päätyttyä aina tunti tanssia. Semmoiset voitiin soittaa,
mutta kun se on niin paljon raskasta soittokunnalla soittaa ettei sitä
mielellään soitettu koko iltaa, että siellä oli sitten joku haitaristi, joka jatkoi
sitä sitten.

Minkä kokoisilla kokoonpanoilla nämä iltamat oli sitten yleensä ennen sotia?

No se oli se seitsikko aina pienin määrä, mikä torvisoittokunnassa on se
seitsikko, ei sen pienemmällä, se on kvintentti sitten että viisi henkeäkin,
semmoinenkin saattaa olla, mutta siihenaikaan oli se seitsikko juuri vähin.

No maksettiinko näistä iltamakeikoista sitten tälle soittokunnalle?

No eipähän niistä paljon, se on semmoista melkein semmoista vapaaehtoista
hommaa, ei niistä juuri paljon maksettu. Minä en ainakaan muista saaneeni
markan markkaa.

Ne lipputulot sitten meni jollekin työväenyhdistykselle tai urheiluseuralle?

Meni aina sille, niin joka sen järjesti.

No miten näissä, tämän paikkakunnan, esimerkiksi työväentalolla, niin
kävikö siellä vaan tämä tehtaan työväestö vai kävikö siellä tämmöistä
ylempää keskiluokkaa tai, tanssimassa?

No eipä siellä juuri toi tehtaan kerma käynyt, että kyllä se ihan työväestöstä
kaikki oli mitä siellä suunnilleen kävi, ei ne käynyt työnjohtajat eikä
semmoisia, ne ei tavallisissa iltamissa.

Entä jotkut tämmöiset osuuskaupan johtajat tai?

No, kyllä saattoi osuuskaupan johtaja, että se oli nyt vähän lähempänä kun
tämä oli niinkuin työläisten perustama kauppakin, niin se vähän niinkuin
velvollisuus tulla, mutta ei, kyllä täällä niin kova kastijako silloin oli, että ei
herran tähden ei se millään sopinut kaikki saman katon alle.

Niin tämä oli siinä 30-luvulla?

Niin no silloinkin oli vielä niin, tai silloinhan se oikein oli huipussaan.

Että sitten, sota muutti asiat?

No sota muutti sitten kaikki asiat.

No miten kun täällä näyteltiin, niin tarvittiinko siinä näitä musikantteja?

No jos oli semmoisia laulunäytelmiä niin kyllähän niitä tietenkin. Minäkin
muistan yhden semmoisen, laivan kannella [lavastus] kun esitettiin, niin
siinäkin oli, meitä oli soittokunnan poikia siinä kun piti laulaa, siinä oli paljon
laulua laivan kannella näytelmässä. Se on Pasi Jääskeläisen kirjoittama
näytelmä, niin siinähän oli paljon lauluja niin me oltiin siellä taustakuorona
sitten. Niin ja täällä kävi sitten musiikinopettaja Orivedeltä, Suihko, Tauno
Suihko joka kuoroa johti.

Kenenkä tämä kuoro oli?

Kansalaisopiston kuoro.

Oliko tämä kansalaisopisto alunperin tehtaan perustama?

Oli, se oli nimenomaan tehtaan perustama, yksinomaan ja se oli ainut, ei
sitä missään ollukkaan kuin Orivedellä [Orivedellä kansanopisto]. Sieltä se
sitten, sieltä oli opettajat täällä kävi [opettajat Oriveden kansanopistolta] ja
sekin tietysti perustettiin sen takia, että, ainakin mulla on se käsitys, että
saatiin työväestö vähän hajalle, silloin oli toiminta Nummelassa kovasti,
työväki toimi Nummelassa hirveesti, siellä oli joka ilta jotakin toimintaa.
Mutta kun kansalaisopisto perustettiin se hajaantui, kun osa rupesi käymään
siellä, siitä tuli skismaakin muuten, kaikki mikä täällä oli työväenyhdistyksen
johdossa, ne oli kovasti vihaisia siitä. Se jakaantui niinkuin kahteen leiriin
koko työväestö. Mutta kuitenkin kyllä se tasoittui kun minä muistan
Korsumäen Einokin oli hyvin vihainen. Se oli niitä johtomiehiä
[Työväenyhdistys] kanssa, niin kun se jonkun vuoden oli se kansalaisopisto
toimi tossa Herralassa [tehtaan työsuhdeasuntoalue, 3 taloa], siinä oli
semmoinen juhlahuone, niin jopa sekin tuli sinne juhliin sitten. Että kyllä se
semmoista pahennusta herätti ensin alkuun.

Oliko siellä kansalaisopistossa sitten soitto- ja musiikkitoimintaa vai vaan
kuoro?

Oli, oli se soittokunta oli tavallaan sitten sen nimissä kanssa, sen
kansalaisopiston.

Että se ei ollut enää työväen ...?

Ei se ollut enää, ettei se ollut paikkakunnan soittokunta se oli taas sitten niin
kuin, sillähän saatiin siihen sitten sitä toimintaa niinkuin olevinaan enempi
kuin se soittokunta oli siinä nimenä.

No miten kuorolaulu, kun se oli kansalaisopiston, vai oliko se
kansalaisopiston?

Oli, se oli kansalaisopiston kuoro, sekakuoro.

No miten jos oli tässä kuorossa niin herättikö sekin pahennusta?

No ei, no ei se nyt erikoisesti, se herätti se kaikki, kun se toiminta alkoi se
jakoi kaikki kahteen leiriin. mutta ei se, kyllä se tasaantui sitten pikkuhiljaa
vuosien varrella ja siinähän lauloi tehtaan johto. Adolf Laine oli tenorissa
siinä ensimmäisenä aina.

No esiintykö se kuoro sitten täällä?

No ei se muualla esiintynyt muuta kun niissä kansalaisopiston juhlissa, aina
keväisin.

Voitiinko niitä pitää esimerkiksi työväentalolla?

No ne pidettiin sitten työväentalolla, ei ollut muuta paikkaa. Ei täällä ollut
muuta mahdollisuutta missä olisi pitänyt. Ne pidettiin aina siellä päättäjäiset.

Ja sinne voi tulla sitten?

No sinne tuli kaikki kuka kynnelle kykeni, sehän oli ihan loppujenlopuksi
puolueetonta tietysti koko kansalaisopisto, ei se puolueiden kanssa ollut
missään tekemisissä.

Miten nämä muut ryhmittyvät, täällä oli sitten urheiluseura voimakas ja Vpk
niin veikö ne tämmöisestä musiikkiharrastuksesta nuoria?

No, ei. Kyllä ne samat henkilöt saattoi niinkuin voimisteluseurassa olla ja
soittokunnassa. Täällähän oli voimistelu urheilu se on ollut aina pinnalla.
Kisa-Urhot perustettiin 1911, että se on niin vanha seura jo. Ja sitä ennen,
täällähän ne tossa kosken alla, tuossa Korkeakosken alla kun on se niemi,
siinä ne hyppäsi pituutta, korkeutta kun ei kenttää ollut minkäänlaista, ei
ollut Nummelassakaan. Ja semmoista ne urheili kesäaikaan siinä ja
maantiellä juostiin sitten mitä oli juoksuja, kuulemma, en minä minä ole
nähnyt sitä aikaa, mutta aikaisemmin. Se oli se niemi ehjä silloin tossa
alhaalla ei ollut poikki niinkuin se nykyään on poikki. Se oli ehjä niemi oikein
semmoinen siloinen nurmikko niin, siinä oli hyvä urheilla.

Miten tämä iltamaperinne, sitten se jatkui vielä sodan jälkeen tämmöisenä
ohjelmallisena iltamana paikkakunnalla?

Kyllä se jatkui, mutta aika paljon se oli laajentunut, huonontunut. Ei ollut
enää innokkaita niinkuin esiintyjiä. Niistä oli aina pulaa.

No olisiko tanssijoita riittänyt?

No niitä oli sodanjälkeen, niitä olisi ollut vaikka joka päivä, joka ilta pitää.
Niitä kyllä riitti, katso kun ihmiset oli viisi vuotta tanssimatta niin kyllä tanssi
maittoi.

No oliko se ohjelma sitten ihan tämän, eikö se ollut sääntö, että pitää olla
ohjelmaa?

Kyllä pelkkiä tanssejakin sai pitää, mutta ohjelmallisissa iltamissa ei saanut
pitää mutta kun sen tunnin.

Mutta eikö siinä ollut joku etu kuitenkin niillä, oliko siinä halvempi vero vai
mikä?

Joo, se oli niin. Se oli, kato siinä ei ollut veroa silloin ollenkaan,
muistaakseni, semmoisessa missä oli ohjelmaa.

No se ohjelma, oliko se ihan tämmöistä pakkopullaa vai?

Se oli ihan pakkopullaa, kuten tervehdyssanat ja vähän yksinlaulua, jotakin
semmoista mitä saatiin nimeksi aikaa kulumaan sen verran: Kyllähän ne sitä
sitten vähän salaa jatkoi sitä tanssiaikaa, että sitä pikkusen venytettiin aina
pitemmäksi, semmoistahan se oli.

No miten sitten, sinun veljesi lopetti soittamisen täällä kun lähti pois?

Jo mutta se jatkoi Hirsilässä, se jatkui siellä jatkuvasti ja minäkin kävin siellä
paljon niitten Hirsilän soittokunnan mukana ja että se jatkoi senkin koko
ajan, kun sitten viime vuosina kyllä sieltäkin loppui soittajat kaikki, että ei
ollut enää. Kun minä siihen aikaan kun minä Orivedelläkin kuljin, ei silloin
enään ollut Hirsilässä mitään, ne oli kaikki jo loppunut.

Miten sitten , tätä perinnettä perinnettä jatkaa sinun poikasi, missä
vaiheessa hän sitten opetteli?

No se alkoi siloin 50-luvulla silloin kun Hakalan Kaukolla niillä oli se
Rytmikerhokin [oppikoulua käyvien työläisten lapsien yhdistys ja orkesteri
1950-luvulla] oli, se oli siinä justiin kuin ne tuolla Paloharjulla
[Korkeakosken VPK:n kesäpaviljonki], se Hakalan porukkahan siinä oli silloin
johtamassa.

Liittyikö se kuitenkin työväen yhdistykseen?

Ei se, ei se ollut työväenyhdistyken kanssa missään tekemisissä. Mutta
meillähän oli tämä soittokunta, Lehtivirta johti sitä niiin siinähän meidän
Reijokin oli, siinähän se varsinaisen opin sai, ei se tässä Hakalan.

Mutta eikö se Hakalan porukka saaanut kuitenkin siellä työväentalollakin
esiintyä ja pitää semmoisia tansseja?

Kyllä kai ne sai, kyllähän sitä vuokrata sai sillä tavalla, mutta siitä piti
maksaa vuokra.

Opetitko sinä tämän poikasi vai?

No kyllähän minä sitäkin yritiin mutta kun se ei tahtonut oikein kelvata.

No mikä siinä oli vikana?

No, se oli semmoista, että kun oli vähän ihastunut semmoiseen siihen
rytmimusiikkiin, että ne luuli, että se nyt semmoista tulee olemaan niin ne
oli kaikki nuoriso ihastunut siihen, semmoiseen tyyliin.

Eikö se ollut enää sinun makuusi?

Ei, ei se ole ollut minun makuuni ikinä, en minä tykkää koko
rautalankamusiikista.

Mitä soitinta poikasi opetteli?

No trumpettiahan se soitti, mutta soitti siinä soittokunnassa. Mutta eihän se
muussa orkesterissa ollutkaan. Vai oliko se siinä Hakalan orkesterissa. Oli se
siinä sitten.

No soittiko hän trumpettia siinä?

No trumpettia se siinä soitti sitten. Mutta ei se Hakalan porukka ei se kauan
pysynyt pystyssä.

Siinä ei varmaan ollut tehtaalaisia muuta kuin Hakalahan oli sitten.

Ei suinkaan, se oli kaikki tämmöistä koulupoikaa, tämmöistä nuorta
pääasiallisesti.

Hakala oli laitosmiehenä?

Niin Hakala oli laitosmiehenä, se oli sitten sen nimissä se koko touhu.

Ja siinä oli sitten mukana jo näitä keskikoulupoikia?

Niitä oli siinä justiin paljon semmoista nuorisoa.

Työläispolvea, joka oli siirtynyt jo opiskelemaan?

Joo, se oli uusi sukupolvi jo, joka siinä sitten pelasi.

No miten sinun muut lapsesi, ei ne sitten lähtenyt musiikki?

No kyllä ne olisi lähtenyt kai, mutta se on minun vikani kun ei tullut niitä
opetettua niin. Kyllä yhteenaikaan vähän opetin, mutta kun niilläkin oli niin
paljon touhua ton lukemisen kanssa
että se tahtoi jäädä sillä tavalla ja oishan ne pitänyt kyllä yrittää pitää
kovempi kuri niille, että olisi, se olisi ollut semmoista pakkopullaa sitten.

Viulu ei kiinnostanut siihen aikaan nuoria?

Kyllä ne yritti, niinkuin meidän Raijakin, en muista Liisaa mutta kyllä ne sitä
kokeili mitä se on mutta se on alkuun vähän niin vaikeaa olevinaan että ei,
ettei siitä äkkiä tule valmista. Sitä saa harjoitella mutta esimerkiksi
tommoinen rautalankamusiikki kun kaksi viikkoa harjoittelee tota kitaraa
niin se silloin valmis soittaja. Mutta tossa [viulu] ei ole vielä 20 vuottakaan,
se ei tunnu missään.

No miten luuliset että sinulta kävisi viulunsoitto?

Ei se käy enää ollenkaan, mulla on sormikin tämmöinen viallinen, ettei
tämä, tämä ei suoristu ollenkaan, ettei tahdo saada painuun tonne kieliin.
Siinä on semmoinen vika. Kyllähän mää tommoiset kotisoitot, äitienpäivät ja
semmoiset voin soittaa mutta ettei missään esiintyä.

Mutta kotona soitat vielä?

No joskus silloin tällöin. En minä nytkään ole soittanut moneen kuukauteen.

No miten onko sinulla vielä tallella päässä tämmöiset nuotit, että osaisitko
ihan ilman?

Joitakin saattaa olla.

Että ne on niin jäänyt muistiin?

Niin semmoiset, joitakin on vähän, kyllä ne suurin osa on unohtunut ja eikä
niitä tullut koskaan ulkoa kun aina oli nuotit eessä niin ei niitä tullut ulkoa
harjoiteltua. Ennen muinoin se oli kato kun kyläpelimannit niiden täytyi
kaikki korvakuulolta opetella, ne pysyi iankaiken tuolla pääkopassa mutta
nää kun lyötiin vaikka outo kappale eteen se soitettiin heti ja siihen se jäi,
ettei sitä sen kummemmin muisteltu.

Kävitkö sinä kuuntelemassa tätä poikasi soittoa, oliko se niin..?

Kyllähän sitä joutui kuunteleen, kyllä me noissa juhlissa silloin kierrettiinkin,
kyllähän sitä joutui tietenkin pakostakin.

Entäs se tanssiminen,tanssitko sinä sitä musiikkia?

En, en minä tanssinut.

Harrastitko koskaan, ehditkö tanssia tämän soittamisen?

Ei se kyllä, se tahtoi jäädä vähiin sitten kun aina oli vaan siellä, että se
tanssiminen on jäänyt vähän taka-alalle.

No miten tämä kuorolaulu sitten tässä kansalaisopistossa ja tässä, ehditkö
olla siinä mukana?

Olin, olin alusta loppuun saakka kyllä. Se oli Suihko joka täällä opetti sitä
niin taikka johti, niin se oli Oriveden kansanopiston musiikinopettaja.

Minkäkokoinen tämä oli teillä tämä kuoro?

No mitähän meitä nyt olisi siinä ollut, parikymmentä.

Oliko siinä mies-, nais ?

Oli sekakuoro ja oli mieskuorokin, molemmat oli.

No muistatko yhtään mitä kappaleita silloin laulettiin?

No en minä niitä nimiä muista enää mitä ne oli mutta kaikkia semmoisia
vanhoja kuorolauluja mitkä on iänkaiken niillä ollut ohjelmistossa niin
semmoisia oli mitä se Suihko sitä opetti, määräsi sitten.

Oliko siellä mitään tämmöisiä työväen ideologisia lauluja sen kuoron
puitteissa?

Se oli ainoa se Työväen marssi, Merikannon työväenmarssi oli ainoa, mitä
siellä semmoista työväennhenkistä oli.

Ettei siellä ollut näitä tämmöisiä "Työläiset sorron yöstä" ja?

Ei, ei semmoisia ollut. Tämä oli se juuri se Merikannon Työväenmarssi, "Käy
eespäin väki voimakas". Ei se ole se on kansainvälinen, en muista mitenkä
se alkaa.

Miten tämän tehtaan suhtautuminen sitten, kun tänne tuli uusia johtajia ja
Aaltonen, niin tähän harrastuksiin?

No silloin kun Aaltosen Eemili tänne tuli niin täällä oli silloin Pyhälä, Pyhälä
oli isännöitsijä niin se joutui lähteen heti, se oli Aaltosen kanssa jo pahoissa
väleissä jo ennen joskus Tampereella tulleet napit vastakkain niin se joutui
lähteen het. [Syy Pyhälän lähtöön lienee se, että hän oli ollut aikaisemmin
Aaltosen palveluksessa ja siirtynyt sieltä Korkeakosken tehtaan, eli
kilpailijan palvelukseen]. Eemeli sanoi, kyllä täällä herroilla on ollut hyvät
olot, se tyhjensi koko konttorin.

Mutta mitenkä hän suhtautui työläisten musiikkiharrastuksiin,
lauluharrastuksiin?

Niin Aaltonenko?

Niin

Ei se vaikuttanut täällä mitään, ei se vaikuttanut mitään katsos
se hyvin harvoin täällä kävi, ei se mitenkään, tehtaan kiersi ja silloin se lähti
takaisin pois. Ei se puuttunut tämän kylän elämään mitenkään.

Entä sitten kun tämä Kivekäs tuli tänne?

No Kivekäs [Lauri Kivekäs, Emil Aaltosen vävy, tuli Korkeakosken tehtaan
isännöitsijäksi ****] oli sitten ja sekin, no ei sekään sen paremmin
puuttunut mitenkään tähän kylän elämään. Olihan se täällä muutaman
vuoden kai asui silloin, mutta ei se kovin pitkään ollut. Mutta ei se
mitenkään, en minä muista ainakaan, että se mitenkään olisi vaikuttanut
mihinkään.

Eikö näistä kukaan harrastanut, vai eikö niillä ollut tilaisuutta, esimerkiksi
apteekkarija poliisit soittamista vai?

Apteekkari oli, se oli tossa kuorossa, Lehtivirta johti silloin 50-luvulla kuoroa
niin siinä oli sitten kaikki nämä, siinä oli melkein sitä parempaa ihmistä
sitten siinä kuorossa. Kyllä siinä joitakin oli näitä tehtaalaisiakin mutta siinä
oli apteekkarit, asemapäälikkö, kirjurit ja semmoiset kaikki mitä täällä
semmoista olevinaan.

Entä nämä opettajat, kun täällä oli silloin alakoulu ja kansakoulu?

Ei ne ottanut mihinkään osaa.

Eikä ollut mukana näissä?

Ei, Pentti Mattikin, silloin oli Penttilän Matti opettajana, se kielsi ettei saa
työväentalolle mennäkkään.

Se oli niin ehdotonta?

Niin, ei tullut kysymykseenkään että ne olis johtanut taikka ruvennut
mihinkään Nummelassakaan, mihinkään hommiin silloin ja kai se
aikaisemmin ollut sitten väljempää mutta se oli niin kireetä siihen aikaan,
luokkarajat niin kovat.

No miten tämä 60-luvun musiikki, kun se oli sitä rautalankaa ja muuta, sinä
et sitten mistään siitä saanut makua?

En minä saanut silloin enkä saa vieläkään.

No mikä sinulle oli tämän pitkän ajan myötä mieleisintä musiikkia?

No sehän oli nyt se torvimusiikki nyt kaikkein lähinnä minua kun, koska mä
sen päälle olin tehnyt eniten työtä.

Ja viulu ei ollut ihan niin?

No ei se ihan niin ollut, kyllä sekin aikansa oli mutta joka tapauksessa minä
nyt olin sen torven päälle, se oli niinkuin pääinstrumentti.

Onko sinulla vielä torvi tallella?

Ei ole kato mulla omaa ollut koskaan, se oli aina mutta niinkuin
armeijassakin siellä oli, ne oli armeijan vehkeitä kaikki. Semmosta.

Entäs pojan trumpetti, oliko?

Se ostettiin itte, se ostettiin ite.

Onko se vielä tallella?

On se pojalla vielä.

Soittaako?

Ei, kyllä ne alkuun kun meidän poika sinne meni [? ] oli se soittokunta
jonkinlaisessa kunnossa, mutta se sammu sitten vähin erin, ettei siitä tullut
ja se on sitten ollut kymmeniä vuosia ihan lamassa.

Miten sinä itse, kun sä, kuinka pitkään sinä olit täällä tehtaalla töissä?

Neljäkymmentä yksi vuotta, neljäkymmentä kaksi?

Mistä sinä aloitit?

Minä olin päällisten leikkuussa koko ajan, me siellä leikattiin semmoisia,
minähän olin semmoinen poikanen niin noita kengän rinkinahkoja katso joita
tänne alle tuli tähän näin, lyötiin ringit, siihen aikaan oli kaikki rinki,
semmoisia nauhakenkiä, näitä rinkinahkoja me leikattiin sitten.

Ensin?

Niin se oli olevinaan mukavaa hommaa kun siellä oli mahdottomat
tilkkulaatikot siellä kun päällisten leikkurit kato niiltä jäi kappaleita, sieltä
aina kenkälaatikolla haettiin ja sitten niistä koottiin niitä, ainainen nahkapula
oli, kun ei tahtonut niin isoa kappaletta olla, että siinä se vaan meni.

Mihin sinä siitä ylenit?

Minä ylenin sitten päällisten leikkuriksi.

Veikö se pitkän ajan?

No, ei se nyt kovin pitkää vienyt mutta olinhan minä siinä jonkun kaksi
kolme vuotta kuitenkin niitä rinkinahkoja leikkaamassa. Ja sitten aina vähin
erin sitten naisten kenkiä, tuli semmoisia missä oli kaikkia semmoisia reikiä
mahdottomasti tässä päällisessä niin niistä piti kun ne oli vuorit silloin kiinni
kun ne neulottiin niin sitten piti ne reijät aukoa niin minä tein sitäkin usein
se olisi tullut paljon kalliimmaksi jos päällistenleikkaajat, vanhat miehet olisi
ruvennut reikiä aukoon puukolla niin ja ne sai 7 markkaa tunti ja minä sain
markan. Ne sai 7 kertaa enemmän, niin eihän se niillä kannattanut niitä
sitten aukoa vaan minä auoin niitä sillä markalla sitten niin tunnin aina.

No kuinka pitkiä päiviä sinulla tuli?

Kahdeksan tuntia, se oli silloin.

Ja sitten sinä olit kun sinä pääsit sinne leikkuriksi ihan, niin koko ajan siellä?

Koko ajan minä olin sitten päällisten leikkurina: Niin no ei, tää nahkatakki
tuli [Aaltonen aloitti nahka-asujen valmistuksen], niin sitten minä, sitten ne
kosi mut siihen että minä rupean nahkatakkia leikkaan ja minä sanoin sille
työnjohtajalle että miten ,minä olen jo 50-vuotta täyttänyt että miten minä
sinne nyt enää muutan. Mutta joo tule pois vain sinne ja minä menin ja
panin alkuun sen koko nahkatakkihomman ja minä olin ainoa siellä yksin
joka niitä laitteli ja sitten mä opetin kaikki muutkin mitä niitä oli, niitä oli jo
sitten kymmenkunta loppujen lopuksi mä opetin ne kaikki, että minä sen
ensin aloin täällä. Ensin leikattiin semmoisia muovitakkeja, sadetakkeja
semmoisia leikattiin sitten: Niitähän tuli kun tämmmöinen pinkka pantiin
niitä leikattiin niitä tuli paljon kerralla aina. Mutta sitten kun sitä nahkatakkia
niiin sitä minä sitten, että minä kiersin niitten luona, ei ne niitä työnjohtajia
koskaan hakenut mutta ne haki mut aina, sanoi tules kattoon tänne nahkaa,
että millainen tämä, että miten tästä otetaan. Ja minä menin sitten aina ja
minä olin niinkuin työnjohtaja siellä, mutta ei mua kukaan ahdistellut ja
sitten tuli Hirsilästäkin vielä niitä miehiä, ne oli ihan kanssa, ne ei ikinä
nahkatakkia nähnykkään, minä kävin siellä alakerrassakin niitten luona
sitten aina opettamassa että oli kolme miestä sielläkin, kun ei mahtunut ylös
enää.

Jäitkö sinä siitä eläkkeelle, vai palasitko kenkien pariin?

Siitä mä jäin eläkkeelle sitten?

No miten tämä sinun muu taideharrastus, tuliko se sitten vasta eläkkeellä?

Ei, se on ollut kautta aikojen.

Musiikin myötä?

Niin, se on ollut kautta aikojen se vika mulla.

Että sinä olet maalannut?

No mullahan on tuolla aika vanhoja, vuodelta kolmekymmentä kuuskin
mulla on jo tossa ja semmoisia että kyllä se aina vähän
ollut juonessa.

No miten sinun aikasi riitti sitten?

No en minä tiedä, kyllä se riitti ja esimerkisi mä silloin 30-luvulla mä tein noi
kaikki ilmoituksetkin mitä tuolla Nummelassa oli juhlia niin minä tein ne
juhlailmoitukset kaikki maalasin aina.

Miitä ei taidettu monistettuakaan saada?

Ei, niitä mä vesiväreillä tein kaikki ne ja vielä hyvin tarkkaan ja kaupasta
hain aina sitä pinkopahvia ja sitäkään ei ollut rahaa niin paljon että olisi
koko rullan ostanut, sen verran haki aina mitä tarvitti. Sitä minä tein ja
kaikki ne ilmoitukset tosiaan mitä siellä juhlaa oli, kaikki piti tehdä.

Oliko silloin varaa ilmoittaa lehdissä ollenkaan, Oriveden sanomat ilmestyi
silloin?

Juu ei, minä sain niistä julisteista palkan sitten siltä järjestäjältä aina, jonka
juhlista oli kysymys, ne pyysi minua tekemään ja antoi sen ohjelman mulle
käsikirjoituksena ja sen mukaan mä tein sitten aina.

Mutta oliko niillä, jotka järjesti tanssit niin varaa ilmoittaa lehdissä silloin?

Ei silloin, mitenkä se Oriveden sanomat enhän minä muista yhtään että
olisko sitä ollutkaan vielä.

Kyllä se alkoi ...

Onko se ollut, koska se on alkanut?

Kyllä se alkoi joskus 30-luvulla.

Voi olla, mutta ei tota, ei silloin ollut tapana paljon ilmoitella niissä lehdissä.

Jotain tommoisia pieniä olen jossain nähnyt että oli.

Kenkätehtaan mainoksia mä olen nähnyt jossakin ihan vanhojakin, jossakin
lehdessä, olisko se Aamulehti vai mikä se oli.

Oliko tuo veistäminenkin siltä ajalta jo vai tuliko se myöhemmin?

Joo, mitenkäs toi nyt oli, sotareissullahan minä kun mä tein ton yhden
tommoisen onkimiehen niin ne piti siellä ihmeenä että miten sinä tommoisen
osaat tehdä, kun minä sen tein siellä ja ne ihmetteli kovasti. Sieltä otin
liiteristä halon ja siittä se oli haapaa vielä. On se tuolla vielä tuolla hyllyllä.

No miten sitten tämä talo, tämä on vielä osittain omin käsin vai?

Joo, no suurin piirtein mitä tässä nyt on, muurari oli ja ei tässä oikestaan,
sähkömiehet tietenkin ja tämmöiset mitä kuului mutta kaikki muu on sitten
kotikutoista.

Tämä oli viisikymmentä?

Viisikymmentä kaksi, ei kun kuusikymmentä tämä valmistui suunnilleen,
ainakin siihen kuntoon, että me tänne muutettiin.

Siihen asti te asuitte tehtaan asunnoissa?

Joo, oltiin vuokrahuoneissa.

No miten niissä sai harjoitella, mitä naapurit tykkäsi jos tämä musiikki?

No ei ne mitään pahaa tykännyt, eikä mun tarvinnut harjoitella sitten enää
sen paremmin että mitä vähä ansatsia noin puhaltelin tollatavalla, kun torvi
vaatii semmoisen, se pitäs aina joka päivä soittaa sillä, että huulet kestää.
Mutta ei naapurit pahemmin häirinnyt meitä. Herralassahan joskus Viklundin
Ville vähän huuteli seinän takaa jotakin, mutta ei se soiton takia ollut, se oli
jonkun muun asian takia.

Kun siellä Herralassa harjoiteltiin?

Ei siinä soitettu silloin mutta jonkun syyn takia se koputti seinään, mutta ei
semmoisia pahempia ole ollut.

Takaisin