Korkeakosken Musiikkiyhdistys

Korkeakosken Musiikkiyhdistys on merkitty yhdistysrekisteriin 8.8.1949. Säännöissä todetaan, että yhdistyksen tarkoituksena on herättää ja ylläpitää kotimaisen musiikin, erityisesti seka-, mies-, naiskuorolaulun, torvisoiton ja orkesterimusiikin harrastusta. Toiminnan mainitaan, että yhdistys toimeenpanee mahdollisuuksien mukaan harjoituksia, kokouksia ja esitelmätilaisuuksia, sekä konsertteja, iltamia ja juhlia tai avustaa esityksillään sellaisia.

Korkeakosken musiikkiyhdistyksen rungon muodosti vuonna 1949 mieskuoro ja Torvisoittokunta.
Kuoron jäsenmäärä oli 18 + johtaja, jakaantuen seuraavasti: I tenori 5, II tenori 3, I basso 4 ja II basso 6. Torvisoittokunnan, torviseitsikon jäsenmäärä oli 10, jakaantuen seuraavasti es-basso 1, b-baritoni 1, b-tenori 2, es-altto 1, b-kornetti 3 ja es-kornetti 2.

Yhdistyksen johtajana toimi kenkätehtaan varastonhoitaja Veikko Lehtivirta, puheenjohtajana insinööri Pekka Vääriskoski ja johtokunnan jäseninä kenkätehtaan työmies Eino Korsumäki, kenkätehtaan sähköasentaja Martti Korpela, rautateiden kirjuri Kalevi Kulo, metsänhoitaja Armas Seppälä sekä varajäseninä osuuskaupan johtaja Toivo Vesanen ja kenkätehtaan työmies Ossi Merikoski. Musiikkilautakunnan jäseninä toimivat Veikko Lehtivirta, Eino Korsumäki, E. Junto ja J. Seppälä.

Soittokunta ja kuoro esiintyivät vappumatineassa Kenkätehtaan luona, äitienpäivänä kuoro esiintyi Korkeakosken kansakoululla, Työväenyhdistyksen toimitalon Nummelan vihkiäisissä 19.6. esiintyivät sekä kuoro että soittokunta [Nummela oli palanut vuonna 1944 toisen kerran], samoin kuin Osuuskaupan järjestämässä kesäjuhlassa 21.8. ja 28.8. Kenkätehtaan järjestämässä vuorineuvos Emil Aaltosen 80-vuotisjuhlassa Nummelassa. Yhdistys järjesti myös omin voimin ensimmäisenä toimintavuotenaan kaksi musiikki-iltamaa, 6.8. Korkeakosken Nummelassa sekä 18.9. Juupajoen kirkonkylässä Suomelassa, joka oli muuttunut suojeluskunnan talosta Manttaalikunnan taloksi

Korkeakosken Musiikkiyhdistyksen Juuupajoen kunnanvaltuustolle vuonna 1949 lähettämässä avustusanomuksessa todetaan Torvisoittokunnalle hankitun torvet yksityisin lahjavaroin jo vuosia sitten ja mieskuoro Kosken laulajat on toiminut jo kymmenisen vuotta. Anomuksessa korostetaan pätevän johtajan tarvetta ja tuodaan esiin varastonhoitaja Veikko Lehtivirran palkatta tekemä työ, noin 60-70 tuntia vuodessa. Yhdistys esittää myönnettäväksi "O/Y Alkohoolilike A/B" voittovaroista johtajan palkkaukseen 5 000 mk kuukaudessa, Torvisoittokunnan nuottien ostoon 5 000 mk ja torvisoittokunnan nuottitelineiden uusimiseen 10 000 mk, yhteensä 80 000 mk. Lopuksi todetaan tämäntapaisten asioiden nostavan koko kunnan arvoa ja luvataan tulla esiintymään kunnan järjestämiin tilaisuuksiin ja juhliin. (kunnanvaltuusto myönsi 20 000 mk)

Elokuussa vuonna 1949 Korkeakosken Musiikkiyhdistys anoo ohjelmallisen iltaman järjestämislupaa Oriveden piirin herra nimismieheltä. Ohjelmassa tulisi olemaan alkumarssi, tervehdyssanat (M. Korpela), lausuntaa (S. Rahkonen), mieskuorolaulua, soittoa, puhe (P. Vääriskoski), sahansoittoa (V. Viklund), mieskuorolaulua, huumoria (K. Kulo), yhteislaulua, kanteleensoittoa (K. Rahkonen), mieskuorolaulua, Esa ja Masa laulavat (E. Leiniö ja M. Korpela). Lopuksi tanssia 1 1/2 tuntia Torvisoittokunnan ja yhtye Lehtivirta & Seppälän säestyksellä.

Vuoden 1950 toimintakertomuksessa todetaan, "ettei se innostus, jota edellisenä toimintavuonna tätä hienoa vapaa-ajan harrastusta kohtaan osoitettiin, ole jatkunut samanlaisena, lukuunottamatta johtajaa." Vuoden aikana kuoro oli harjoitellut mm. Becker: Laulajain marssi ja I. Hannikainen: Saunalaulu (joka poistettiin ohjelmistosta vaativuutensa vuoksi), Frieberg: Laulajain lippu, Lehtivirran sovitus: Kapteeni kattoo purjeen takaa. Lehtivirran aloitteesta kokeiltiin 3-äänistä lauluja, Kreutzer: Nuorten marssi, Werner: Punaruusu, ruotsalainen kansanlaulu: Kaukomaille, F. A. Ehrström: Lähteellä, kaikki Lehtivirran 3-äänisiksi sovittamina.

Vuoden toimintakertomuksessa on mainittu runsaasti esiintymisiä erilaisissa tilaisuuksissa; Kalevala-juhla, VPK:n iltamat, Korkeakosken Osuuskaupan opintopäivät, vappumatinea Korkeakoskella, Oriveden Mieskuoron 20-vuotisjuhlat (erinomainen menestys), Juupajoen kunnan lääkärin- ja terveystalon vihkiäisjuhlat, Korkeakosken kansakoulun 50-vuotisjuhlat sekä kaksi ohjelmallista musiikki-iltamaa.

Vuonna 1951 kolmas toimintavuosi toi hiukan piristystä alkuinnostuksen hiipumisen jälkeen.Soittokunnan harjoitusajoista suurin osa käytettiin kuuden uuden soittajan harjoittamiseen, joitakin instrumentteja oli vapaana, joten paikkakunnalta muuttoakin esiintyi. Harjoituspaikkana oli Korkeakosken kansakoulu. Torvisoittokunnasta todettiin, että sen vahvuus oli 11 miestä, joista neljä oli opettelevaa. Pääasiassa oli harjoiteltu ohjelmamusiikkia (ei tanssimusiikkia), harjoituksia oli ollut säännöllisesti kerran viikossa ja esiintymisiä oli ollut runsaasti ja niistä oli saatu kiittäviä arvosteluja. Kuoro oli harjoitellut kolme ja neli-äänisiä lauluja, "Kyöpelin laulu", "Silloin se ilma lämmin on", "Taas leivoset ilmoissa", "Kotimaani ompi Suomi".

Vuoden 1952 toimintakertomuksessa kaivattiin edelleen uutta verta yhdistykseen, jäsenmäärä oli
vähentynyt kolmella. Orivedellä kesällä 1953 toimintansa aloittavan Klemetti-opiston
kuoronjohtajakurssille päätettiin lähettää Veikko Lehtivirta. Vuonna 1952 oli tarkoitus järjestää
mieskuoron 20-vuotisjuhlat, mutta huoneisto- ja muiden vaikeuksien vuoksi juhla päätettiin siirtää
seuraavan vuoden kevääseen. Kesän toiminnan todetaan olleen vähäistä olympialaisten ja sateisen
kesän vuoksi!

Vuonna 1953 otettiin osaa Sulasolin Tampereen piirin järjestämiin Oriveden laulu- ja soittojuhliin
20.-21. kesäkuuta. Näihin juhliin valmistautumisen vuoksi mieskuoron 20-vuotisjuhlia päätettiin
jälleen siirtää syksyyn. Mieskuoron 20-vuotishistoriikki oli suunnitteilla ja tehtävä annettu
metsänhoitaja Armas Seppälän toimeksi 11.3.53, mutta tiettävästi historiikkia ei koskaan saatu
valmiiksi.

Musiikkiyhdistyksen puheenjohtajan Pekka Vääriskosken muutettua pois paikkakunnalta, olivat vuosikokoukset jääneet pitämättä vuosina 1954-1956. Vuosikokouksessa 3.2.1958 todettiin kuoron toiminnan olleen lamassa, Torvisoittokunta oli toiminut kuitenkin täydellä teholla. Kokouksessa selviteltiin mieskuorolaulun elvyttämistä ja suunniteltiin yhteistyötä Lylyn kylän kanssa. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin asemapäällikkö Kalevi Kulo.

 

TORVISOITON LAANTUMINEN

Vedenjakaja suomalaisessa työväenmusiikissa sanotaan olleen 1960-luku. Suomesta tuli sinä vuosikymmenenä teollinen valtio ja kulttuurissa siirryttiin ns. impivaaralaisuudesta kapitalismin kulttuuriin. Kun joukkotiedotusvälineet, televisio, äänilevy ja sävelradio levisivät, niin vanha iltamaperinne sekä kisällilaulu kuolivat.

Vuoden 1960 vuosikokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Kalevi Kulo ja sihteeriksi Paavo Lehtinen. Varsinaista toimintakertomusta ei esitetty, mutta todettiin, että soittokunta oli kuitenkin pitänyt säännöllisiä harjoituksia ja etenkin nuoriso oli ollut ahkerasti mukana. Juhlissa oli esiinnytty kahdeksan kertaa ja lisäksi käyty kunnalliskodissa ilahduttamassa vanhuksia.

Vuoden 1960 toimintakertomuksessa todetaan mieskuoron yhä lepäävään laakereillaan, yhdeksi syyksi todetaan usean hyvän ja innokkaan laulajan muuttamisen paikkakunnalta pois. Soittokunnasta kerrotaan, että innostus on kasvanut etenkin nuorten poikien kohdalla. Harjoituksiin on osallistunut toistakymmentä nuorta soittajaa.

"Tuntuu siltä kuin torvensoitto Korkeakoskella elää uutta nousukauttaan, sillä uusia tulokkaita olisi vieläkin enempi, ellei torvien puute olisi esteenä."

Soittokunnalla oli yhdeksän julkista esiintymistä sinä vuonna. "Syksyn tultua eli marraskuun 4 p:nä soittokunta olikin jälleen remmissä, sillä olihan kyseessä oman allisterimme [Ville Likki] tyttären häät Nummelassa".

Kunnan väkiluku oli vielä 1960-luvulla 3500 henkeä, josta toisen rakennemuutoksen myötä väheni nykyiselle tasolle.

Vuoden 1961 vuosikertomus kertoo innostuksen kylällä torvisoittoon jatkuneen ja pienten soittajien antaneen näytteen taidostaan esiintymällä omana seitsikkonaan. Musiikkiyhdistyksen puheenjohtaja vaihtui vuonna 1962, jolloin soittokunnan alton soittaja Viljo Likki siirtyi yhdistyksen johtoon, soittokuntaa johti edelleen Veikko Lehtivirta. Vuosikertomuksessa todetaan "On sentään yksi harrastus tässä pienessä kylässämme joka yhdistää sekä vanhat että nuoret. Sanokaamme: torvimusiikki ei tunne rajoja."

Seuraavana vuonna todetaan harjoituksien jatkuneen entiseen tapaan, mutta loppuvuodesta nuorten into hiukan laimeni. Vuonna 1964 oli soittokunta edelleen ainoa musiikkimuoto yhdistyksessä ja alkuvuosi sujui hyvin ja esiintymisiäkin oli, mutta syyskesällä toiminta hiljeni kun soittokunta menetti basisterinsa Jaakko Seppälän ja hänen tilalleen ei saatu uutta. Nuorisosta todetaan jo tämän vuoden toimintakertomuksessa, että "Nuorisoa on yritetty saada mukaan soittokuntaan, mutta tuntu siltä, että tämän hetken nuoriso on kiinnostunut enemmän rautalanka- kuin torvimusiikista."

Seuraavina vuosina joutuukin Musiikkiyhdistyksen johtokunta toteamaan valittaen, että toiminta on Torvisoittokunnankin kohdalla entisestäänkin hiljentynyt, ainoastaan yksi esiintyminen saatiin aikaan Nummelaan, sekin Oriveden ja Hirsilän soittajien avustuksella.

Paavo Lehtisen mukaan soittokunta oli kuitenkin koossa aina vuoteen 1975, jolloin Veikko Lehtivirran sairastumisen vuoksi se jäi ilman johtajaa. Paavo Lehtinen siirtyi itse samana vuonna soittamaan Oriveden puhallinorkesteriin, jossa hän kävi Toivo Pohjan kanssa useita vuosia. Tällöin oli jo Hirsilänkin Torvisoittokunnan toiminta päättynyt.

EPILOGI

Musiikkiyhdistys toimi ilman musiikkia vuoteen 1984, jolloin sen johtokunta päätti lopettaa 22.2. toistaiseksi Musiikkiyhdistyksen toiminnan koska sillä silloisessa muodossaan ei ollut merkitystä.

"Näin päättyi Mus. yhdistyksen toiminta jonka se aloitti 8 p:nä elokuuta 1949. Toivotaan, että joskus tulevaisuudessa on jälleen mahdollisuus jatkaa Mus. yhdistyksen toimintaa, eikä tästä muodostuisi "Prinsessa ruususen" unta."

Korkeakosken Torvisoittokunnasta on jäljellä kolme Es-kornettia, kaksi B-kornettia, yksi B. Tromba, yksi B-trumpetti, kaksi Es. alttoa, yksi B-tenori, kolme B-baritonia, kolme Es-bassoa, iso ja pieni rumpu (molemmista kalvot rikki), yksi lautanen ja yksi nuottiteline, seitsikon nuottikirjat, joita on yksi stemmaa kohden ja yksi paketti vanhaa nuotistoa.

Samaan aikoihin, kun torvet vietiin vintille, niin Aaltos-yhtymä lopetti kengänvalmistuksen Korkeakoskella ja kenkien teko museoitiin Koskenjalan yhdistyksen toimesta Koskenjalan Kenkä- ja Nahkamuseoon vanhaan nahkatehtaan kiinteistöön. Musiikkiperinnettä Juupajoella pitävät yllä vielä Juupajoen Maamiesseuran soittokunta johtajansa, kanttori Raimo Soikan johdolla sekä kansanmusiikkia soittava Juupajoen Pelimannit johtajanaan opettaja Tapio Ojala.