Juupajoen luonto edustaa pienipiirteistä ja vaihtelevaa Pohjois-Hämeen
järviseudun viljelymaisemaa. Alueen arvot perustuvat viljelysten ja kauniin
luonnonmaiseman tasapainoisuuteen. Maisemalle on leimallista voimakas pinnanmuotojen
vaihtelu, mäet, harjanteet ja kalliot sekä niiden väliset notkelmat.
Kasvillisuus ja eläimistö on sekoitus pohjoista ja eteläistä
lajistoa. Maaperä on melko karua moreenia, metsät pääosin
mustikkatyyppiä eikä harvinaisimpia kasveja esiinny alueella. Vallitsevina
kivilajeina ovat graniitti ja gradodioriitti.
Juupajoen ainoa tyypillinen pitkittäisharju on Kaaponharju, joka sijaitsee kantatie 58:n vieressä. Pinnanmuodostuksen perusteella Juupajoki luetaan vuorimaahan.
Koskesta alkava Juupajoen
raviinirotko on ainutlaatuinen luonnonnähtävyys, johon voi tutustua
kävelypolkuja ja siltoja kulkien. Paras paikka aloittaa on Koskenjalanparkkipaikka,
josta pääsee suoraan alamäkeä rotkoon. Rotkossa esiintyy
Juupajoella muutoin harvinaista lehtokasvillisuutta, merkittäviä ovat
kaislasara, lehtotähtimö, lehtopalsami, runsaasti saniaisia, mustakonnanmarja,
lehtokuusama ja lehtokorte.
Rotkoon ja jokeen voi tutustua myös Korkeakosken keskustaa, Mäntynummea ja koulukeskusta yhdistäviä kävelyteitä käyttäen. Alakosken partaalla on pöytä penkkeineen.
Juupajoen arvostetut kulttuurimaisemat, Lamminjärven, Hirvijärven, Pylkinjärven,Sahrajärven sekä Sahajoen rantojen kumpuilevat viljelymaisemat jatkuvat Kopsamolta aina Salokuntaan eteläisen Kokkilanselän tienoille asti muodostaen laajan ja ainutlaatuisen maalaismaiseman.
Luontoon ja ympäristöön liittyvää kirjallisuutta
Lakkasuo !!!
Juupajoen luontokohteet, 1995
Paha virsta: Luonto-opas kantatien 66 kulkijalle - 2. uudistettu p.
Paha virsta: Luonto-opas kantatien 66 kulkijoille, 1981
Juupajoen luontoa on käsitelty
Pirkanmaan Liiton julkaisussa Arvokkaat luontokohteet - Juupajoki (D 39) 1995