Juupajoen historiikki

kunnansihteeri Kauko Lintumäki (1963)

Nyt 50-vuotta täyttänyt kuntamme kuuluu maamme nuorimpiin. Asutushistoriallisesti voimme sensijaan seurata paikkakunnan vaiheita jopa esihistorialliseen aikaan saakka. Kivikauden aikaisia muinaisesineitä on löytynyt jonkin verran Kokkilanselän vaiheilta sekä Hirvijärveltä. Ne ovat olleet yksittäislöytöjä, sensijaa kivikaudenaikaista asuinpaikkaa ei tunneta, joskin tähän viittaavia merkkejä on esiintynyt Längelmäen seudun historian mukaan Hirvijärvellä.

Varhaisin kirjallinen tieto Juupajoesta on keskiajalta, jonka asiakirjoista kerran mainitaan “ Juupa ut mark “- Juupan erämaa. Tästä onkin päätelty, että kiinteä asutus on täällä syntynyt vasta keskiajan loppuvaiheissa noin 1500-luvun tienoissa. Kun Kangasala sai pysyvät asukkaansa noin vuonna 400 niin vasta 1000 vuotta myöhemmin varsinainen asutus on levinnyt nykyisen Juupajoen alueelle. Ennen kiinteään asutukseen siirtymistä nämä seudut ovat tietenkin olleet pelkästään erämaina, jossa ovat käyneet metsästelemässä ja kalastelemassa Kangasalan miehet, jotka seudun sitten myöhemmin asuttivatkin.

Nykyisen Juupajoen vanhimmat kylät sijaitsevat Kokkilan kylän rannoilla vanhan erätien varrella. Seudun nimi oli 1500-luvulla Lintuniemi. Erätie kulki Kangasalan Vesijärveltä Orivedelle ja Juupajoelle jatkuen edelleen Kuorevedelle ja aina Keuruulle saakka. Näillä etelästä tulleilla erämiehillä oli runsaasti eräpalstoja Juupajoella. Eräkäynnin hiljetessä ja lakatessa he sitten vanhan eränautintansa perusteella ryhtyivät kaskeamaan ja raivaamaan näitä seutuja saattaen ne sitten kiinteän asutuksen piiriin. Se joka pellon raivasi sai sen myös pitää. Kuitenkin isojakoa edeltäneenä aikana ei rajat erottaneet täysin eri talojen tiluksia vaan maanomistusyhteisönä oli jakokunta. Näitä oli nykyisellä Juupajoen alueella 2 Juupan jakokuntaa ja peräkunnan jakokunta, joka käsitti Hirvijärven tienoon. Tässä havaitsemme varhaisimman muodon seudun yhteistoiminnasta ja yhteisnautinnasta. Juupajoki, niin kuin koko Längelmäveden seutu kuului suurkangasalan hallintopitäjään. Sittemmin Juupajoki kuului Oriveden pitäjään, jonka perustamisvuodeksi katsotaan vuoden 1540. Tätä yhteyttä kesti 370 vuotta. Kun piispa Menander vuonna 1767 piti piispan tarkastusta Orivedellä, valittivat Juupalaiset pitkää kirkkomatkaa. Piispa antoi heille oikeuden rakentaa oman saarnahuoneen Salon maalle nykyiseen Salokuntaan, jolloin tätä Oriveden seurakunnan koillisosaa kutsuttiin Juuvan saarnahuonekunnaksi. Juupalaisilla oli edelleen pyrkimyksiä suurempaan itsenäisyyteen ja vuonna 1800 he pyysivät saada rakentaa uuden kirkon ja palkata oman papin ts. perustaa oman seurakunnan. Asian ratkaisu siirtyi tuonnemmaksi osittain ehkä siitä syystä, etteivät Juupalaiset päässeet yksimielisyyteen kirkon paikastaan. Juupalaisten anomuksen, että heidän saarnahuonekuntansa muutettaisiin kappeliksi, tuomiokapituli hylkäsi vuonna 1801 ja kuningas vahvisti päätöksen vuonna 1802. Olosuhteet jatkuivat entisellään kunnes Senaatin päätöksellä vuonna 1890 Juupa erotettiin erityiseksi rukoushuoneeksi, jonne oli asetettava asumaan erityinen kirkkoherran apulainen. Vuonna 1902 laittoivat pitäjäläiset vireille anomuksen oman seurakunnan muodostamiseksi ja tämän anomuksen johdosta antoi Keisarillinen Senaatti 15 päivänä marraskuuta 1904 päätöksen, joka oleellisilta osiltaan kuuluu seuraavasti:

“Keisarilliselle Suomen Senaatille Armossa suodun vallan nojalla on Keisarillinen Senaatti tänään käsitellyt Porvoon Hiippakunnan Tuomiokapitulin kirjelmän heinäkuun 17 päivältä 1903, jossa Tuomiokapituli onlausuntonsa kanssa Keisarillisen Senaatin tutkittavaksi ja ratkaistavaksi on lähettänyt Juuvan saarnahuonekunnan ja eräiden kylien Oriveden seurakuntaa muodostamista Juupajoki nimiseksi
kirkkoherrakunnaksi koskevat asiakirjat, ja on Keisarillinen Senaatti mainituista asiakirjoista saanut tietää, että sittenkun Oriveden seurakunnassa oleva Juuvan saarnahuonekunta oli marraskuun 23 päivänä 1902 pitämässään kokouksessa päättänyt ryhtyä toimenpiteisiin saadakseen saarnahuonekunnan ynnä jotkut siihen vielä kuulumattomat tilat erotetuksi Oriveden seurakunnasta omaksi kirkkoherrakunnaksi sekä valtuuttamansa asiamiehen kirkkoherranapulaisen Heikki Vuoren kautta anonut mainitun tarkoituksen saavuttamiseksi tarpeellisia toimenpiteitä, on Tuomiokapitulin määräyksestä Ruoveden seurakunnan kappalainen H. Durchman kruunun asiamiehen saapuvilla ollessa laillisessa järjestyksessä toukokuun 14 päivänä 1903 pitänyt kirkonkokouksen Oriveden seurakunnan ja papiston kuulustamista varten mainitusta hankkeesta sekä myöskin saman kuun 15 päivänä kokouksen Juuvan saarnahuonekunnan kirkossa aijottuun kirkkoherrakuntaan kuuluviksi ehdotettujen seurakuntaosien asukasten kanssa. Edellisessä näissä kokouksissa ovat Oriveden emäseurakuntalaiset yksimielisesti vastustaneet uuden seurakunnan perustamista arvellen sitä tarpeettomaksi, mutta seurakunnan papisto sitä vastoin ilmoittanut, ettei heillä ollut mitään laillista syytä vastustaa hanketta jota paitsi eräät uuteen kirkkoherrakuntaan kuuluviksi ehdotettujen talojen omistajat ovat talojensa erottamista Oriveden seurakunnasta vastustaneet. Juuvan kirkossa pidetyssä kokouksessa taas ovat lukuisasti saapuville tulleet osanottajat melkein yksimielisesti kannattaneet kysymyksenalaista hanketta sekä puolestaan hyväksyneet ehdotettuun kirkkoherrakuntaan, jolle nimeksi ehdotettiin “Juupajoki “ , liitettäväksi nykyiseen Juuvan saarnahuonekuntaan kuuluvat talot alustalaisineen ja sitä paitsi eräät saarnahuonekuntaan kuulumattomat talot Oriveden seurakunnasta.

Tämän asian, jossa Hämeen läänin Kuvernööri on mainitun lausunnon antanut, on Keisarillinen Senaatti itsellensä esitellyttänyt ja kun asiakirjoista käypi selville, että valittajainkin tilat sopivammasti voivat liittyä Juupajoen muodostettavaan kirkkoherrakuntaan eivätkä valittajat ole esiintuoneet mitään pätevää syytä niiden siirtämistä vastaan uuteen kirkkoherrakuntaan, hyväksi nähnyt määrätä seuraavasti:

Oriveden kirkkoherrakuntaan nykyään kuuluvasta Juuvan saarnahuonekunnasta ja edellä mainitusta kylistä ja tiloista sekä kruunun torpista alueineen ja henkilöineen muodostaa nykyisten palkansaajain ja heidän oikeutensa omistajain sekä eräässä tapauksessa kirkollisviraston leski- ja orpokassan etuja loukkaamatta erikonsistoorillinen kirkkoherran yksin hoidettava kirkkoherrakunta “.

Tämän Senaatin päätöksen, jossa vielä yksityiskohtaisesti määrätään kirkkoherran palkkaedut,ovat allekirjoittaneet kirkollisasiain toimituskunnan päällikkö Senaattori Arvid Genety ja M. Karsberg.

Tämän päätöksen jälkeen joulukuun 16 päivänä 1907 kokoontui joukko Juupajoen seurakuntalaisia
“keskustelemaan ja päättämään josko nyt jo ruvettaisiin pyrkimään Orivedestä erilleen kunnallisessa ja
hallinnollisessa suhteessa “. Kokouksessa valittiinkin toimikunta asiaa edelleen hoitamaan ja se kääntyi
Senaatin puoleen seuraavalla kirjelmällä:

“Suurivaltaisin ja armollinen Keisari ja Suuriruhtinas. Liittämällä tämän oheen jäljennöksen Keisarillisen Suomen Senaatin päätöksestä marraskuun 15 päivältä 1904,jolla päätöksellä Juuvan saarnahuonekunta sekä eräät osat Oriveden seurakuntaa ovat erotetut viimeksi mainitusta seurakunnasta Juupajoen kirkkoherrakunnaksi sekä erään täällä joulukuun 16 päivänä 1907 pidetyn kokouksen pöytäkirjan ynnä muita asiata valaisevia asiakirjoja, saamme edellä mainitun kokouksen valtuuttamina alammaisuudessa anoa, että Juupajoen muodostettavaksi päätetty seurakunta niin pian kuin mahdollista, riippumatta ollenkaan siitä, koska kirkollinen ero ja lopullinen muodostuminen tulee tapahtumaan sekä hallinnollisessa että kunnallisessa suhteessa erotettaisiin Orivedestä kuitenkin yhä edelleen jäämällä Ruoveden kihlakuntaan ja Oriveden nimismiespiiriin. Juupajoella 14 päivä huhtikuuta 1908.

Syvimmällä alammaisella kunnioituksella ja uskollisuudella Suurivaltaisin Kaikkeinarmollisin Keisari ja suuriruhtinas Teidän Keisarillinen Majesteettinne nöyrimmät ja uskolliset alammaiset.

E. V. Toivonen K. M. Willebrand Kustaa H. Eerola
talollinen poliisikonstaapeli talollinen “

Tämän anomuksen Suomen Senaatti hylkäsi 29 päivänä syyskuuta 1909 maalaiskuntain kunnallishallinnosta kesäkuun 15 päivänä 1898 annetun asetuksen 1- 2 pykälien nojalla, koska sanotun asetuksen mukaan kukin maaseurakunta, jolla on oma alue, on itsekseen eri kunta eikä seurakunta vielä ollut lopullisesti muodostunut itsenäiseksi. Vuonna 1925 annettiin laki kunnallisen jaotuksen muuttamisesta. Ennen mainitun lain voimaantuloa maalaiskunnan alue oli sama kuin vastaavan seurakunnan. Uuden maalaiskunnan muodostaminen oli kokonaan riippuvainen pitäjän jakamisesta kirkollisessa suhteessa. Ellei seurakuntaa jaettu ei kuntakaan voinut muodostua. Edellä kuvaamani kehitys seurakunnaksi on siis samalla kunnan syntyhistoriaa.

Lisäksi seurakuntajakoja koskevien päätösten voimaantulo oli melkein säännöllisesti jätetty riippuvaksi muutoksenalaisen seurakunnan papiston erosta tai sen palkkauksen järjestelystä, joskus myös uuden seurakunnan kirkon ja papiston virkatalon valmistumisesta. Päätösten voimaantulo saattoi sen vuoksi lykkääntyä vuosikymmeniä.

Näin oli myös Juupajoen kohdalla, sillä senaatin päätöksessä vuonna 1904 lausutaan edellytyksenä seurakunnan itsenäistymisestä, että nykyisten palkansaajain ja heidän oikeutensa omistajain sekä eräässä tapauksessa kirkollisviraston leski- ja orpokassan etuja ei loukata. Seurakunnan itsenäistymisen ja kunnan muodostumisen edellytyksenä oli siis kirkkoherran vaihtuminen Orivedellä, joka siellä tapahtuikin vuonna 1913. Tämä oli tiedossa jo vuonna 1911, jolloin Juupajoella kutsuttiin kokoon kansalaiskokous. Tämän kokouksen pöytäkirjassa mainitaan, “ että kun Juupajoki toukokuun 1 päivänä 1913 pääsee eri kunnaksi syystä että se silloin tulee itsenäiseksi seurakunnaksi pidettiin tarpeellisena että niitä asioita jotka Oriveden ja Juupajoen erottamisesta aiheutuvat ruvetaan jo hyvissä ajoin valmistelemaan. “ Tätä varten päätettiin asettaa 5- henkinen toimikunta, joka oikeutettiin kaikissa asioissa, joista se itse ei ole selvillä kysymään neuvoa lakimieheltä.Toimikunta käyttikin tässä asiassa korkeinta mahdollista asiantuntemusta ja valtuutti herra J. V. Pyhälän käymään Helsingissä professori K. J. Ståhlbergin, sittemmin ensimmäisen presidenttimme, luona kysymässä neuvoa Oriveden ja Juupajoen kuntien jakoasiassa. Tiedossamme ei ole mitä professori Ståhlberg on sanonut tässä asiassa.

Perustava kuntakokous pidettiin Kopsamon kansakoululla toukokuun 13 päivänä 1913. Luen tästä kokouksesta kirjoitetun pöytäkirjan kokonaisuudessaan:

1 §

Kokouksen avasi joulukuun 27 päivänä 1911 kansalaiskokouksessa valitun Juupajoen ja Oriveden kuntain eroa toimeenpanevan komitean varapuheenjohtaja opettaja T. G. Murto. Hän ilmoitti, että kokous oli kutsuttu koolle kahdella kuulutuksella kunnan kirkossa 14 päivää ennen kokousta sekä ilmoituksella kolmessa paikkakunna lehdessä, jolloin yksimielisesti tunnustettiin kokoonkutsuminen lailliseksi.

2 §

Puheenjohtajaksi valittiin kokouksen avaaja, joka myös piti pöytäkirjaa.

3 §

Ensimmäisenä kysymyksenä käsiteltiin tässä kokouksessa valittavain kunnallisten virkailijain palkkausta, josta päätettiin seuraavaa:

Kuntakokouksen puheenjohtajan palkaksi päätettiin lopuksi yksimielisesti 75 mk vuodessa,
kunnallislautakunnan esimiehen palkaksi 300 mk vuodessa myös yksimielisesti ja samoin
vaivaishoitohallituksen esimiehen palkaksi, jollainen virkamies myös päätettiin asettaa, 100 mk. Vuodessa seuraten kaikille edellä mainituille virkailijoille määrätty palkka kokonaisena myös vuodelta 1913. Lisäksi myönnettiin heille toimessaan tarvittavat kirjekuoret ja kirjoituspaperit kunnan puolesta, mutta ei mitään päivä- eikä kyytirahoja toimissa kunnan rajain sisäpuolella.

4 §

Kunnallislautakunnan ja vaivaishoitohallituksen jäsenille päätettiin palkkiona maksaa 1: 50 kokoukselta ja tulokyyti siihen 14 pennin mukaan kilometriltä.

5 §

Kuntakokouksen puheenjohtajaksi vuosiksi 1913 - 1915 valittiin yksimielisesti kansakoulunopettaja Juho Lehtinen, samalla tavalla ja samaksi ajaksi varapuheenjohtajaksi talollinen Manu Lakua.

6 §

kunnallislautakunnan esimieheksi aina vuoden 1915 loppuun valittiin talollinen E. T. Jaarla yksimielisesti, samoin varaesimieheksi kauppias ja maanviljelijä E. W. Toivonen.

7 §

Juupajoen kunnan vaivaishoitohallituksen esimieheksi edellä mainituksi kolmivuotiskaudeksi tuli niinikään yksimielisesti liikemies Iivari Saarinen ja samoin varaesimieheksi samaksi ajaksi talollinen Kustaa H. Eerola.

8 §

Kunnallislautakuntaan päätettiin valita 4 jäsentä ja kaksi varajäsentä. Niiksi tulivat tehtaalainen Heikki Järvi, talollinen Lauri Lakua ja J. V. Heiskala sekä lohkotilallinen Salo Lahtinen. Varalle tehtaalainen Matti Räsänen ja torppari H. Muurimäki.

9 §

Vaivaishoitohallitukseen, joka samoin kuin kunnallislautakuntakin päätettiin valita kolmeksi vuodeksi, tulivat yksimielisen vaalin perusteella Korkeakosken piiriin opettaja T. G. Murto, Salokunnan piiriin talollinen A. Heinisuo, Kokkilaan torppari Matti Leppänen, Kopsamolle torppari Manu Lakua ja Hirvijärven piiriin talollinen Antti Kortesuo. Varamiehiksi tulivat tehtaalainen Herman Rantanen, lohkotilallinen Albert Korpi ja tal. poika Heikki Mäkelä, joista Herman Rantanen op. T. G. Murron, muut yleisiksi varamiehiksi.

He toimivat toistaiseksi myös piirimiehen tehtävissä, kunnes varsinainen vaivaishoitohallituksen ohjesääntö laaditaan.

10 §

Pöytäkirjan tarkastajiksi hyväksyttiin tehtaalainen Kalle Kalske, Heikki Järvi ja Herman Rantanen ja valitusosoitus ilmoitettiin kunnallisasetuksen 99 § :n määräämässä järjestyksessä.

Kuntakokouksen puolesta:

T. G. Murto

Niin kuin edellisestä on selvinnyt, ei Juupajoen kunnan perustamista ole päätetty missään valtion viranomaisen asiakirjassa niin kuin kunnan perustaminen nykyään tapahtuu, jolloin sitä koskeva valtioneuvoston päätös julkaistaan asetuskokoelmassa. Perustavana asiakirjana on pidetty senaatin vuonna 1904 antamaa päätöstäseurakunnan muodostamisesta ja kun sanotun päätöksen edellytyksen olivat täyttyneet, Juupajokilaiset maalaiskuntain kunnallishallinnosta vuonna 1898 annetun asetuksen mukaan valitsivat toimielimensä ja ryhtyivät hoitamaan näin syntyneen kunnan asioita.

Kunnan päätösvaltaa käytti kuntakokous 1919 saakka, jolloin kunnanvaltuuston asettaminen tuli pakolliseksi. Kuntakokouksen ensimmäisenä asiana lukuun ottamatta edellä mainittuja luottamusmiesten vaaleja oli kokoushuoneen hankkiminen ja tilojen varaaminen kruununverojen ylöskantoa henkikirjoituksia ym. varten. Tällöin valittiin tilat Pärin talosta 50 markan vuotuista vuokraa vastaan. Asiasta täytyi äänestää, jolloin Pärin taloa kannatti 19 äänestäjää 450 äänellä ja Köllin taloa 30 äänestäjää 404 äänellä. Kuntakokouksessa ei äänestetty mies ja ääni periaatteen mukaan. Sen jälkeen kokoushuone ja tarvittavat toimistotilat ovat olleet useissa eri paikoissa kunnes 40 vuotta myöhemmin valmistui oma kunnantalo.

Kunnan asukasluku oli vuonna 1913 3.601 henkeä, vuonna 1923 3.933 henkeä, vuonna 1933 3.127 henkeä, vuonna 1943 2.806, vuonna 1953 ja vuonna 1963 3.525 henkeä. Erittäin merkityksellinen tapahtuma kunnassa oli vuonna 1894, jolloin Edv. Wallenius perusti Korkeakoskelle nahkatehtaan sekä sittemmin kenkätehtaan, joka on luonut vahvan perustan kunnan toiminnalle ja jonka ansiosta muodostui Korkeakosken taajama.

Asukasluvun jatkuva nouseminen alkuvuosina selittyi tehtaan toiminnasta. 800 hengen vähennys vuosikymmenellä 1923- 33 ei ole todellinen, koska vuoden 1928 suoritetussa henkikirjan tarkastuksessa poistettiin 460 henkeä, joten aikaisempien vuosien henkikirjat eivät tässä valossa ole täysin luotettavia. Kuitenkin voimme todeta, että tänään on kunnassa suunnilleen yhtä paljon asukkaita kuin 50-vuotta sitten.

Kuntalaisten toimeentulo kuntakokouksen pöytäkirjojen valossa ei ollut helppoa. Kuntakokous koitti parhaansa mukaan sitä helpottaa. Ensimmäisenä rakennusasiana oli lainamakasiinin rakentaminen, joka valmistui elokuussa 1913. Samana vuonna perustettiin lainajyvästö ja tilattoman väestön lainakassa, vuonna 1914 perustettiin P-viljelysrahasto ja hätäapukassa sekä 1915 vielä A-viljelysrahasto. Kuntakokous puuttui myös vuonna 1914 torpparikysymykseen. Pöytäkirjassa esitetään “harkittavaksi ja päätettäväksi, että olisiko ryhdyttävä joihinkin toimenpiteisiin ehkä vuonna 1916 tapahtuvien häätöjen varalta. Monipuolisen keskustelun jälkeen päätettiin valita toimikunta, jota lähimmässä tulevaisuudessa tuopi kuntakokouksen tarkistettavaksi ja ehkä hyväksyttäväksi laatimansa hdotuksen mainitun asian järjestämiseksi.” Sanottu komitea antoi lausuntonsa 1915, jolloin se ehdotti Teiskonlahden tilan ostamista 36.000 markalla. Asia annettiin ns. Talonostokomitean harkittavaksi ja mainittu tila sitten ostettiinkin. Vaikka kuntakokous ei sellaisenaan tätä asiaa kunnassa ratkaissut, oli se edelleen kiinnostunut maaomistusoloista. Luen tässä yhteydessä kuntakokouksen pöytäkirjan kesäkuulta 1917. “ Keskusteltiin niistä toimenpiteistä, joihin olisi ryhdyttävä sen johdosta, että tukkiyhtiöt ja ns. talohuijarit Juupajoen kunnassa samoin kuin monissa muissakin maamme eri kunnissa jättävät pellot ynnä muut viljelysmaat hoitamatta ja viljelemättä syystä tai toisesta. Tultiin siihen käsitykseen, että se on mitä suurin epäkohta, joka pikaisesti olisi poistettava, koska se suuressa määrässä nykyaikanakin lisää kansaamme rasittavaa elintarvikepulaa sekä ehkäisee köyhemmätä kansaluokat maanviljelykseen osaa ottamatta ja lisää irtolaisväestöä sekä sen keskuudessa köyhyyttä ja kurjuutta. Näin ollen päätettiin kääntyä eduskunnan puheenjohtajan puoleen pyynnöllä että hän järjestäisi asiat niin että kysymyksen alainen epäkohta tulisi lain laadinnan kautta eduskunnan mitä pikaisemmin korjatuksi ja että uusi tätä kohtaa käsittävä laki saataisiin ensi tilassa voimaan. Kysymyksenalaista asiaa eduskunnan puheenjohtajalle lähettämään valittiin kuntakokouksen esimies J. Lehtinen. “

Kuntakokous käsitteli myös usein elintarvikepulaa. Tällöin toimi myös elintarvikelautakunta, joka sai kuntakokoukselta laajat valtuudet. Kuntakokous lausui. “ että sen tulee toimia niin, että heidän toiminnassaan on paikkakuntalaisille tosi hyötyä. Elintarvelautakunnan tulee keksiä keinoja, miten voitaisiin saada apua hädässä joka nyt uhkaa. Se ei saa surkeilla kunnan varoja jos ne tulevat kysymykseen. “ Keskusteltiinpa tuolloin myös 250.000 kilon vehnäjauhoerän ostamisesta Amerikasta, mutta sen annettiin monestakin eri syystä raueta. Tähän liittyy teuraskarjan pakko-otot, josta kuntakokous joutui päättämään sekä hätäaputöiden järjestäminen työttömille, jolloin rakennettiin ja korjattiin useita nyt käytössä olevia teitä.

Näiden tietöiden alkuunpano ei käynyt yksimielisesti, koska varsinainen tientekovelvollisuus ja kunnossapito kuului manttaalimiesten kuntakokoukselle. Aluksi näitä hoidettiin yhteisesti Oriveden kanssa, kunnes Oriveden ja Juupajoen manttaalimiesten kuntakokous päätti, että ne tulevat kumpaisetkin vuonna 1917 alusta kunnossapitämään omien rajojen sisällä olevat maantiet ja sillat. Manttaalikunnalle kuului tuolloin myös vankeinhoito, majatalojen pito ja kyyditys. 1920 luvulla nämä tehtävät siirtyivät valtiolle ja majatalo- ja kyydityslaitos lakkasi kokonaan.

Koulutoimi oli silloin kuten nykyäänkin asia, joka antoi paljon tehtäviä. Kunnan alkaessa toimintansa oli täällä jo koulut Kopsamolla, Korkeakoskella, Lylyssä ja Hirvijärvellä. Elokuussa 1913 asetettiin toimikunta ottamaan selkoa kunnalliset vaiko seurakunnalliset pientenlasten koulut olisivat edullisimmat kunnallemme. Asiassa päädyttiin sitten kunnallisiin pientenlasten kouluihin. Vuonna 1914 pohdittiin Korkeakosken koulu-oloja seuraavasti: “ Korkeakosken koulu-olot eivät ole vielä niin vakiintuneet että voitaisiin varmuudella sanoa tuleeko kolmas opettaja mainitussa koulussa olemaan pysyväinen koska oppilasmäärä nytkin vaan on siellä 102 eikä se koskaan ole ollut vallan paljoa suurempi ja kun asia on vielä näin epätietoinen niin vasta-alkava kunta ei uskalla ainakaan nyt vielä tehdä päätöstä milloin kolmatta opettajaa vasten tarvittavat tilat tehtäisiin. “ Työtön ryhdyttiin kuitenkin kohta mainitun päätöksen jälkeen ja lisärakennus oli valmis 1916. Vuonna 1914 avattiin Mellin koulu jonne koulurakennus valmistui 1918. Salmenniemen koulu avattiin 1927 ja Koppelojärven koulu 1937 joihin rakennettiin omat koulurakennukset. Myös Hyytiälässä oli koulu lyhyitä aikoja toiminnassa. Vuonna 1921 annettiin oppivelvollisuuslaki ja seuraavat vuosikymmenet olivat kunnassa tuon lain voimaanpanoa. Todettakoon, että oppivelvollisuuslain perusteella annettava koulutoimen ohjesäännön vahvistaminen oli yhtä työläs tehtävä kuin se on ollut eräissä tapauksissa nykyisen kansakoululain mukaankin.

Huoltotoimen alalla kunta joutui myös heti harkitsemaan oman kunnalliskodin hankkimista. Vuonna 1913 keskusteltiin Oriveden kunnalliskodin jakamisesta. “ Oltiin sitä mieltä että talo pidetään jakamattomana ainakin vielä, koska Oriveden kunnalliskodilla on hyvä kasvava metsä, joka tulevaisuudessa tulee nostamaan talonhintaa ja erittäinkin siitä syystä,että hoitokustannukset tulevat siellä halvemmiksi kuin jos hoidokit tännemuutettaisiin. “ Taloudellisessa selvityksessä jäi Oriveden kunnalliskoti kokonaan Oriveden kunnan omaisuudeksi. Juupajoki sai kuitenkin pitää siellä hoidokkejaan tehdyn sopimuksen mukaan vuoteen 1919 saakka.

Vuonna 1916 käsiteltiin jälleen oman kunnalliskodin hankkimista ja tuolloin tehtiin asiasta seuraava päätös: “ Koska Juupajoen kunnassa ei ole kunnalliskotia ja sellainen olisi kuitenkin välttämätön olla olemassa ja koska Juupajoen kunta on aivan alkava ja vähävarainen niin päätettiin ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on saada siirretyksi Juupajoen seurakunnan omistama ns. Perttulan rahasto kaikkine varoineenJuupajoen kunnalle kunnalliskodin hankkimista varten. “ Tätä suunnitelmaa vastustamaan asettui silloinen kirkkoherra Vaaramo, joka ei kutsunut kirkonkokousta koolle asiaa harkitsemaan. Asiasta valitettiin tuomiokapituliin ja edelleen senaattiin, jossa valitus hylättiin siitä syystä, että sitä ei oltu tehty määräajassa.

Vuonna 1918 päätettiin sitten rakentaa lastenkoti, joka valmistui vuonna 1920. Vuonna 1927 se sitten muutettiin kunnalliskodiksi, jolloin sosiaaliministeriö hyväksyi sen tähän tarkoitukseen. Talo on suurella asiantuntemuksella tehty, sen piirustusten laatiminen annettiin silloisen sosiaalihallituksen arkkitehdin tehtäväksi. Terveyden- ja sairaanhoidon alalla päätettiin heti toisessa kuntakokouksessa perustaa kätilö-rokottajan virka. Taloudellisessa selvityksessä sovittiin että Oriveden kunnanlääkäri pitää vastaanottoja Korkeakoskella ja Kopsamolla. Vuonna 1918 sitten perustettiin oma kunnanlääkärin virka.

Taloudellisessa selvityksessä Oriveden ja Juupajoen kuntain kesken jäi Juupajoen kunnalle mainitut neljä kansakoulua ja Kankaanmaan ha:n metsäpalsta, minkä lisäksi olemassa olevat rahastot ja velat jaettiin joko henkilöluvun tai manttaalin mukaan. Nämä asiat ratkaistiin lopuksi yksimielisesti Oriveden kunnan kanssa. Erityisesti kiinnostaa vanhoja pöytäkirjoja tutkiessa kiinnostus maaomaisuuteen. Vuonna 1914 oli valittu erikoinen talonostokomitea, “ jonka tarkoituksena tuli olemaan ehdottaa Juupajoen kunnalle ostettavaksi sopivia maataloja ja valmistella kauppaehtoja kuntakokouksessa käsiteltäväksi ja päätettäväksi sekä esittää ne edut, jotka niiden ostaminen tuottaa kunnalle. “ Tällainen pysyväisluontoinen talonostokomitea valittiinkin aina 1930 luvulle saakka ja ne tekivät niin runsaasti ostoehdotuksia, jotka kaikki kylläkään eivät tulleet hyväksytyksi. Kumminkin on kunnan maaomaisuus vuosikymmenien kuluessa jatkuvasti kasvanut.

Kunnan ensimmäinen talousarvio oli vuodelle 1914, ja se päättyi 31.993 mk: aan. Kuntakokouksen päätöksen mukaan kerättiin verotuloja kunnan yleiseen kassaan 6000 markkaa, koulukassaan 15.739 markkaa ja vaivaiskassaan 6594 markkaa eli yhteensä 28.333 markkaa. Äyrejä kertyi 3 686 ja äyrin hinta oli 7: 70. Henkirahaa koottiin kultakin henkirahaa maksavalta vaivaiskassaan 2 markkaa. Koiraveroa kerättiin 6 markkaa koiralta. Erikoisluettelon mukaan kerättiin manttaalikassaan 13. 916 markkaa eli lähes puolet kunnan kannon määrästä maanteiden ja siltojen kunnossapitoon sekä vankeinhoitoon ja majatalojen pitoon, mikä kuvastaa manttaalikunnan silloista merkitystä.

Vuoden vaihteessa suoritetussa rahauudistuksessa markan arvo palautettiin sille tasolle millä se oli kunnan perustamisvuosikymmenellä. Tänä vuonna kunnan talousarvion loppusumma on 1. 505.000 markkaa ja äyrejä arvioidaan kertyvän noin 6 milj. kappaletta.

 

Kunnalla oli ensimmäiset 3-vuosikymmentä taloudellisesti ahdasta aikaa niin kuin pöytäkirjoista useamminkin todetaan. Kunnalle lainasivat rahaa monet yksityiset henkilöt ja kenkätehdas. Vuonna 1920 teki kunnanvaltuusto seuraavan päätöksen: “ Kun muita luotonsaantimahdollisuuksia ei sanottavasti ole ja kun ne sitä paitsi tulevat kunnalle kalliiksi, päätti valtuusto yksimielisesti valtuuttaa kunnallislautakunnan ottamaan kunnan vastuulla kuntalaisilta lainaksi suhteellisesti ensi veronkannossa maksettavaa erää vastaavan määrän kultakin, yhteensä 100. 000 markkaa, ensi huhtikuun 1 päivänä takaisin maksettavaksi shekkejä vastaan ja suoritetaan täten lainaksi otetuista määristä 10 % korko, mikä lainaa otettaessa lainan antajan hyväksi lasketaan. Tämä lainankanto onnistuikin hyvin sillä kuntalaisilta kertyikin 99. 800 markkaa eli vaan 200 markkaa alle tavoitteen.Kuntakokouksen aikana kunnalla ei ollut yhtään viranhaltijaa, vasta 1920 perustettiin kunnankirjurin toimi.

Kunnallislautakunnan esimies hoiti esille tulevat tehtävät ja asiat yksinään. Kuvaavaa sen ajan käsityksille on myös seuraava vastalause kuntakokouksen pöytäkirjaan käsiteltäessä kunnallislautakunnan esimiehen palkkaa. “ Allekirjoittanut ei voi hyväksyä sitä menettelyä, jota melkein järjestelmällisesti noudatetaan kunnassamme, että kaikkia menoeriä aivan suhteettomasti ja tarpeettomasti lisätään kuten edellisessä asiassa. Sillä esitin yhtä pätevää miestä toimeen, varojen puolesta pätevämpääkin, jotka mielestäni ovatkin kovin pienet nykyisellä esimiehellä “. Tuolloin edellytettiin esimies niin varakkaaksi, että hän voi uhrata aikansa kunnan hyväksi oman toimeentulon kärsimättä.

 

Keisarillinen Suomen Senaatti on itsellensä esittelyttänyt tämän alamaisen anomuksen, mutta koska Juupajoen seurakuntaan joutuvaa aluetta on pyydetty määrättäväksi edelleenkin kuulumaan Ruoveden kihlakuntaan ja Orihveden nimismiespiiriin, on KEISARILLINEN Senaatti jättänyt anomuksen, mikäli koskee hallinnollista eroa, varteen ottamatta, ja kunpuheenaoleva alue ei vielä ole lopullisesti muodostunut itsenäiseksi seurakunnaksi sekä maalaiskuntain kunnallishallinnosta kesäkuun 15 päivänä 1898 annetun Armollisen asetuksen 1 ja 2 §: n mukaan ainoastaan kukin maaseurakunta, jolla on oma alue, on itsekseen eri kunta, on KEISARILLINEN Senaatti hyljännyt anomuksen kunnallisesta erosta. Helsingissä, KEISARILLISEN Suomen Senaatin Talousosaston Siviilitoimituskunnassa, 29 päivänä syyskuuta 1909.

Käskystä

Allan Dahlbeck.

Suurivaltaisin ja armollinen Keisari ja Suuriruhtinas

Vuonna 1909 syyskuun 29 p: nä esitetty K. Senaatin Talousosastossa ja ves.final

Liittämällä tämän oheen jäljennöksen Keisarillisen Suomen Senaatin päätöksestä marraskuun 15 päivältä 1904 jolla päätöksellä Juuvan saarnahuonekunta sekä eräät osat Orihveden seurakuntaa ovat erotetut viimeksimainitusta seurakunnasta Juupajoen kirkkoherrakunnaksi sekä erään täällä joulukuun 16 päivänä 1907 pidetyn kokouksen pöytäkirjan ynnä muita asiata valaisevia asiakirjoja, saamme edellämainitun kokouksen valtuuttamina alammaisuudessa anoa, että Juupajoen muodostettavaksi päätetty seurakunta niin pian kuin mahdollista, riippumatta ollenkaan siitä, koska kirkollinen ero ja lopullinen muodostuminen tulee tapahtumaan sekä hallinnollisessa ja kunnallisessa suhteessa erotettaisiin Orihvedestä, kuitenkin yhä edelleen jäämällä Ruoveden kihlakuntaan ja Orihveden nimismiespiiriin. Juupajoella 14 päivänä huhtikuuta 1908.

Syvimmällä alammaisella kunnioituksella Ja uskollisuudella. Suurivaltaisin Kaikkein armollisin Keisari ja suuriruhtinas Teidän Keisarillisen Majesteettinne

nöyrimmät ja uskolliset alammaiset.

E. V. Toivonen K. M. Willebrand Kustaa H. Eerola ( Kölli )
talollinen poliisikonstaapeli talollinen

 

Takaisin