JUUPAJOKI

 Luonto ja nähtävyydet      Muistomerkit

Yleistietoa

Kunnan nimen kerrotaan muodostuneen kuntakokouksessa kun Kortteen isäntä Antti Heikinpoika Kortesuo oli sanonut, että mitä sitä kauempaa haetaan, lisätään vaan jo käytössä olevaan Juupaan joki. Kaskuissa on esitetty myös muita Juupajoki nimen syntytarinoita.

Juupajoen vanhakantaisella murteella sanottiin pimmee, järkee, tekkee, kyntöö.

Juupajoen kunnan vaakunassa on punainen vuota, jossa kultainen havunoksa. Nämä kuvaavat Suomen ensimmäistä kenkätehdasta ja Helsingin yliopiston vuonna 1910 perustettua Hyytiälän metsäasemaa.

 

 

Juupajoen kunta sijaitsee Hämeen läänissä, Pirkanmaalla, 55 kilometriä Tampereelta koilliseen. Kunta rajoittuu Oriveden, Ruoveden, Vilppulan, Jämsän ja Längelmäen kuntiin. Valtatiet 58 ja 66 kulkevat kunnan kautta. Juupajoen kokonaispinta-ala on 275 km2, josta vesipintaa on 16km2. Juupajoen keskustaajama on Korkeakoski ja huomattavimmat kyläkeskukset ovat Lyly, Kopsamo ja Salokunta. Asukasluku on noin 2300 henkeä. Työpaikat jakaantuvat teollisuuden, palveluiden sekä maa- ja metsätalouden kesken. Juupajoen keskustaajama Korkeakoski kehittyi teollisuuden myötä ja on nyt myös kunnan palvelukeskus. Juupajoen suurimpia työnantajia ovat Viestivarikko, UPM Korkeakosken saha, Juupajoen kunta sekä Big-L nahkavaatetehdas. Pienteollisuus, maatalous ja sen sivuelinkeinot antavat työpaikan usealle juupajokilaiselle. Kunnassa on Juupajoen historiaan liittyviä museoita: Koskenjalan Kenkä- ja Nahkamuseo Korkeakoskella, Kallenaution Kievarimuseo 66-tien varrella sekä Lylyn Viestivarikon museo ja perinnekorsu Kopsamola.

Historiaa

Varhaisin kirjallinen tieto Juupajoesta on keskiajalta, jolloin asiakirjoissa mainitaan "Juupa utmark" - Juupan erämaa. Juupajoelta on löydetty merovinkiaikaan 600-800 jKr ajoitettu pronssikoru, joka todistaa venäläisten, permalaisten, kauppiaiden liikkuneen seudulla tuona aikana. Todennäköisesti kiinteää asutusta syntyi Juupajoen seudulle 1500-luvun alkukymmenillä. Nykyisen Juupajoen vanhimmat kylät sijaitsevat Kokkilanselän rantamilla vanhan erätien varrella, joka kulki Kangasalalta Oriveden ja Juupajoen kautta Keuruulle. Juupajoki oli ensin osa Suur-Kangasalan hallintopitäjää. 1540-luvulta lähtien Juupajoki kuului Oriveden pitäjään 370 vuotta. Vuonna 1860 Juupa erotettiin rukoushuonekunnaksi ja vuonna 1913 omaksi seurakunnaksi. Kopsamolla sijaitseva kahdeksankulmainen puukirkko on valmistunut vuonna 1838.

Sakari Topelius kuvaa "Vanhan Vaasan tien" kievareita, joista yksi oli vuonna 1778 kievaripatentin saanut Kallenaution kievari.Laki määräsi silloin, että 1-2 peninkulman välein tuli olla majataloja, yleensä maalaistalojen yhteydessä, joista tehtiin hevoskyytejä (hollikyytejä) seuraaviin majataloihin. Kallenaution kievarin perustaminen liittyi sen aikaiseen kyytilaitoksen kehittämiseen, Oriveden ja Ruoveden väliin oli saatava kievarimatkustamisen lisääntyessä. Vuonna 1881 kievari siirtyi läheiseen Aituan taloon, mutta Kallenautio sai oikeudet uudestaan vielä vuosiksi 1920-28.

Edward Wallenius perusti Korkeakosken kylään ensin nahkatehtaan vuonna 1894 ja Suomen ensimmäisen koneellisen kenkätehtaan vuonna 1898 (Suomen Kenkä- ja Nahkatehdas). Alkuaikoina kenkätehdas työllisti noin sata henkeä. Walleniuksen valintaan vaikutti vesivoimaa antava koski ja vuonna 1882 valmistunut Pohjanmaan rautatie, Kosken voimalla toimi myös maanviljelijöiden lahkomylly (osuuskuntamylly). Sähkövoima saatiin Korkeakosken kenkätehtaalle jo vuonna 1899, sitä ennen koneet kävivät vesivoimalla mekaanisen voimansiirron välityksellä. Sähkövalo oli tullut jo 1895 syksyllä ja tehtaan asuntoihinkin sähkövalo tuli aivan 1900-luvun alussa. Useiden muiden maaseudulle syntyneiden tehtaiden tapaan kenkätehdas joutui rakentamaan työntekijöilleen asunnot ja huolehti muutenkin heidän sosiaalisista oloistaan. Patriarkaalinen aika jatkui Korkeakoskella 1940-luvulle asti. Vuonna 1926 tehdas siirtyi Emil Aaltosen omistukseen lähes 60 vuodeksi. Syyttä ei tehdasta sanottu "suutareiden yliopistoksi", siksi moni tuleva kenkätehtailija ja alan ammattimies sai koulutuksensa siellä. Korkeakoski edustaa tyypillistä 1800-luvun jälkipuoliskolla maaseudulle syntynyttä pientä tehdasyhdyskuntaa. 1930-luvun Korkeakoskea on kuvattu myös kaunokirjallisuudessa, Jaakko Syrjän teoksessa "Kertomuksia radan varrelta".

Hyytiälään perustettiin vuonna 1910 Helsingin yliopiston metsäasema ja siitä lähtien lähes kaikki Suomessa metsänhoitajiksi valmistuneet ovat opiskelleet siellä metsähoitoa käytännössä. Hyytiälässä tutkitaan nykyisin myös suo- ja metsäekologiaa, metsäpatologiaa sekä kasvihuoneilmiöitä.

Kansalaissodan aikana vuonna 1918 valkoisten armeija eteni Vilppulasta kohti Tamperetta ja taisteluja käytiin Lylyssä ja Korkeakoskella.

Talvi- ja jatkosodassa Juupajoen miehet taistelivat muun muassa Pajarin joukoissa -- - - -

 

Juupajoki itsenäistyi kirkkoherran vaihtuessa

Juupajoen vanhimmat kylät sijaitsevat Kokkilan kylän rannoilla vanhan erätien varrella. Erätie kulki Kangasalalta Oriveden ja Juupajoen kautta Keuruulle. Juupajoella oli runsaasti eräpalstoja ja eräkäynnin hiljetessä miehet ryhtyivät kaskeamaan ja raivaamaan näitä seutuja. Juupajoki, niin kuin koko Längelmäveden
seutu kuului alunperin Kangasalan hallintopitäjään ja sittemmin Oriveden pitäjään 370 vuotta.

Juupajoen kunnan perustamista ei päätetty senaatissa, tosin sen 1904 antama lupaus oman seurakunnan muodostamisesta pitäjäläisten sitä anottua jo kaksi vuotta aiemmin vaikutti kunnan itsenäistymiseen. Edellytyksenä oli kuitenkin kirkkoherran vaihtuminen Orivedellä, joka tapahtui vasta vuonna 1913.

Tämä oli tiedossa jo vuonna 1911 ja kansalaiskokous totesi Juupajoen pääsevän erilleen Orivedestä, kun siitä tulee itsenäinen seurakuntakin. Kenkätehtaan konttoripäällikkö J. V. Pyhälä valtuutettiin käymään Helsingissä kysymässä neuvoa professori K. J. Ståhlbergilta.

Perustava kuntakokous pidettiin sitten Kopsamon kansakoululla toukokuussa 1913 ja puheenjohtajaksi valittiin opettaja T. G. Murto. Ensimmäiseksi käsiteltiin kunnallisten virkailijoiden palkkausta.

Puheenjohtajan sai 75 mk vuodessa, kunnallislautakunnan esimies 300 mk ja vaivaisshoitohallituksen esimies 100 mk. “Lisäksi myönnettiin heille toimessaan tarvittavat kirjekuoret ja kirjoituspaperit kunnan puolesta, mutta ei mitään päivä- eikä kyytirahoja toimissa kunnan rajain sisäpuolella.”

Kuntakokouksen puheenjohtajaksi vuosiksi 1913 - 1915 valittiin opettaja Juho Lehtinen ja kunnallislautakunnan esimieheksi valittiin talollinen E. T. Jaarla. Kunnallislautakuntaan valittiin tehtaalainen Heikki Järvi, talollinen Lauri Lakua ja J. V. Heiskala sekä lohkotilallinen Salo Lahtinen. Vaivaishoitohallitukseen tulivat esimieheksi liikemies Iivari Saarinen sekä opettaja T. G. Murto,talollinen A. Heinisuo, torppari Matti Leppänen, torppari Manu Lakua ja talollinen Antti Kortesuo. Tarvittavat tilat vuokrattiin Pärin talosta 50 markalla. Tästä äänestettiin ja Pärin taloa kannatti 19 äänestäjää 450 äänellä ja Köllin taloa 30 joilla ääniä oli 404.

Itsenäistyneen kunnan asukasluku oli 3600 ja ensimmäinen talousarvio oli 31.993 markkaa. Verotuloja jaettiin yleiseen kassaan 6000 markkaa, koulukassaan 15739 markkaa ja vaivaiskassaan 6594 markkaa. Koiraveroakin silloin jouduttiin maksamaan 6 markkaa. Manttaalikassaan kerättiin lisäksi 13916 markkaa maanteiden ja siltojen kunnossapitoon sekä vankeinhoitoon ja majatalojen pitoon.

Kuntalaisten toimeentulon helpottamiseksi toteutettiin Juupajoen ensimmäinen rakennushanke, lainamakasiinin rakentaminen Kopsamolle, jonne se valmistui elokuussa 1913. Samana vuonna perustettiin lainajyvästö ja tilattoman väestön lainakassa.

Teitä hoidettiin vielä Oriveden kanssa, kunnes manttaalimiesten kuntakokous päätti 1916, että vuoden alusta kumpikin manttaalikunta vastaa omista maanteistä ja silloista. Manttaalikunnalle kuului tuolloin myös vankeinhoito, majatalojen pito ja kyyditys.

Juupajoella sai jaossa neljä kansakoulua, jotka sijaitsivat Kopsamolla, Korkeakoskella, Lylyssä ja Hirvijärvellä, rahastot ja velat jaettiin joko henkilöluvun tai manttaalin mukaan. Myös oman kunnalliskodin hankkimista harkittiin ja Oriveden kunnalliskodin jakamisesta keskusteltiin.

“Juupajoella oltiin sitä mieltä, että talo pidetään jakamattomana ainakin vielä, koska Oriveden kunnalliskodilla on hyvä kasvava metsä, joka tulevaisuudessa tulee nostamaan talonhintaa ja erittäinkin siitä syystä, että hoitokustannukset tulevat siellä halvemmiksi kuin jos hoidokit tänne muutettaisiin.”

Taloudellisessa selvityksessä jäi Oriveden kunnalliskoti kokonaan Oriveden kunnan omaisuudeksi. Juupajoki sai kuitenkin pitää siellä hoidokkejaan tehdyn sopimuksen mukaan vuoteen 1919 saakka.

Alkuaikoina Juupajokea hallittiin kuntakokouksen avulla, Vuonna 1920 perustettiin kokopäiväinen kunnankirjurin virka. Kätilö-rokottaja saatiin kuntaan vuonna 1913 ja kunnanlääkäri vuonna 1918. Kunnanvirastotalo valmistui Kirkonkylään eli Kopsamolle vuonna 1954 ja vuonna 1991 kunnanvirasto muutti Korkeakosken keskustaan, Koskiporttiin. Ensimmäinen kansakoulu oli aloittanut Kopsamolla vuonna 1886 ja kenkätehdas aloitti koulunpidon Korkeakoskella Kauniston työväenasuntotalon tiloissa vuonna 1900. Koulu tosin siirtyi seuraavana vuonna kunnan hoidettavaksi ja oma koulurakennus valmistui 1904. Nykyään ala-asteen koulut toimivat Lylyssä, Kopsamolla ja Korkeakoskella, jossa myös yläaste aloitti uusissa tiloissa syksyllä 1993.

Vuonna 1940 Korkeakoskelle siirrettiin puolustusvoimien viestivarikko Helsingistä ja Leppävaarasta. Varikko siirtyi pian kuitenkin Lylyn kylään, jossa se on kehittynyt 130 hengen työyhteisöksi.

Liikenne

 

Juupajoesta kertovia historian kirjoja sekä historiikkeja
ja tutkielmia ja muistelmia.

Julkaistuja

Finlands Handel och Industri - Suomen Kenkä- ja nahkatehdas-osakeyhtiö, eripainos 1907 ja 191

Juupajoen Kulttuurimaisema-alueen kehittämissuunnitelma. Helsinki 1995.

Lylyn kautta, Menneitä aikoja, ihmisiä, elämää. Toim. Minna Suominen. Orivesi 2002

Hirsilän Kenkätehtaan historia, Orivesi

Hämeen Historia IV noin vuodesta 1870 vuoteen 1945. Hämeen Heimoliitto. Hämeenlinna 19

Löydä Lyly - kyläkäsikirja 1998. Toim. Airi Mäkinen

Juupajoen Kulttuurimaisema-alueen kehittämissuunnitelma. Peltonen, Tarmo. Helsinki 1995

Juupajoen suojeluskunnan historiikki. Erkkilä, H. 1929 SA SkHa 8 744

Kallenaution Kestikievari. Toim. Lauri Markkula ja Lauri Ylä-Lyly. Orivesi 1979.

Hyytiälä - Helsingin yliopiston metsäasema v. 1910-1990. Leikola, Matti & Kallio, Minna. Jyväskylä 1990.

Kahden tulen välissä, Klemola, J.K. Hämeenlinna 1970

Korkeakosken Kansalaisopiston historiikki. Uraauurtavaa kansansivistystyötä oriveden seudulla 1933-1944. Seppo Karhu. Orivesi 1988-1990

Kotiseutumme Juupajoki-Kuorevesi-Mänttä-Ruovesi-Vilppula 2001

Kallenautio. Koskimies, Y. S. Kangasala 1958.

Kulta aave, Kootut teokset V. Topelius, Z, Porvoo 1949

Längelmäveden seudun historia. Osa 1: Juupajoen historia 1, Forssa 1949

Längelmäveden seudun historia. Osa 2: Oriveden historia 2, 1954.

Lylyn kautta, Menneitä aikoja, ihmisiä, elämää. Toim. Minna Suominen. Orivesi 2002

Muistoja muurahaisen polun varrelta: Elämää Juupajoen kulttuurimaisemissa. toim. Marita Talvio, Orivesi 1999

Isä-Järvisen elämäkerta. 1939, Nirone, Heli. 1949.

Maalaispitäjästä kehittyväksi kaupungiksi. Orivesi 1990, Sinisalo, Hannu.

Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet, 1990

Paha virsta - Luonto-opas kantatien 66 kulkijoille
Hämeen Luontopiiri ry. 1981

Paha virsta - Luonto-opas kantatien 66 kulkijalloille
Hyytiälän metsäasema 1998 (II uudistettu painos, ISBN 951-45-8234-9)

Aaltosen Kenkätehdas O.Y. Tampere 1964

Emil Aaltonen. Tampere 1969

Oriveden pitäjän 400-vuotisjuhlien Juhlajulkaisu, Tampere 1949.

Viestivarikko 50 vuotta 22.10.1989. Orivesi 1989. toim. Irma Ollinen, Markku Lahtinen, Tauno Kaukoniemi

Viestejä Varikolta - Lylyn Viestivarikko 1939-1999
Toimittanut Minna Suominen (ISBN:952-91-1365-X) Orivesi 1999

Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet

Oriveden seudun kansalaisopiston historiikki 1947-1997. Pentti Mehtonen, Orivesi 1997

Toholampi, Kootut teokset VI. Topelius Z, Porvoo 1949

Runoja, Kootut teokset XI. Topelius, Z, Porvoo 1949

Päiväkirjoja 1837-1840, Kootut teokset XIII. Topelius, Z, Porvoo 1949

Juupajoen papiston kertomus. SA CIII 5, Vaaramo, J. 1918.

Tie Tampereelle, Ylikangas, Heikki, 1993.

Suutareita ja nahkureita, 70 vuotta nahkatyöläisten järjestötoimintaa, Taisto Harra, Tampere 1968

 

Juupajoella syntyneen Eero Lindholmin vuonna 2003 kirjastolle lahjoittamat teokset, joissa on kerrottu entisten juupajokelaisten myöhemmistä vaiheista musiikin, urheilun ja työväenliikkeen parissa.

Suomen Työväen Musiikkiliitto. Hurri, Merja,Tampere 1982.
Kanerva kuoro ja soitinyhtye 50-vuotta. Ketonen, Tommi. Tampere 1997.
Eerikkälän urheiluopisto 1949-1999, Tuomi, Raimo, Mikkeli 1999.
Mestareiden kasvattaja - Tampereen Palloviekot 1930-2000, Helen, Olli. Tampere 2000.
Pitkänniemen vuosisata, Kaarninen, Toim. Kaarninen Pekka. Vammala 2000.
Pellavasta ja Petsamosta maailman kentille - Tampereen Kisatoverit ry.
1920-1995, Vesa, Antero, Tampere 1995.
Suomen Palloliitto - Tampereen piiri 1945-1995, Seppänen, Pekka,
Tampereen Pyrintö 100 vuotta 1986-1996. Salo, Urho (toim.) Tampere 1996.
Hyvät toverit, vai ... - Tamperelaisen ammatillisesti järjestäytyneen työväenliikkeen poliittinen hajaannus 1917-1974. Koivisto, Tuomo. Tampere 2003.
Työt ja tekijät, Näkökulmia Tamperelaiseen ammatilliseen
työväenliikkeeseen 1800-luvulta 2000-luvulle. Koivisto, Tuomo. Tampere 1999.

Juupajokea käsitteleviä lehtileikkeita 1800-1900 luvun vaihtelta

Lauri Markkulan kokoamat lehtileikkeet vuosilta 1954-1965 ovat Juupajoen kirjastossa

 

Julkaisemattomia

Kauko Lintumäen esittämä  historiikki Juupajoen 50-vuotisjuhlassa 1963

Heikki Valleniuksen  muistelmia Korkeakosken ja Hirsilän kenkätehtailta

Veikko Lehtivirran muistelmia

Paavo Lehtisen muistelmia Korkeakoskelta ja Korkeakosken valtaus 1918 Urho Lehtisen kertomuksen pohjalta

Laura Ylä-Lyly: Ylä-Lylyn Laura muistelee Lylyn kylän ja suvun vaiheita. Toim. Airi Mäkinen

Kylä elää elämäänsä. tutkielma Tampereen yliopiston Taideainaiden laitokselle. Airi Mäkinen

Musiikkia ja kengäntekoa - Korkeakosken tehdasyhteisön musiikilliset harrastukset vuosina 1920-1970.Tutkielma Tampereen yliopiston Kansanperinteen laitokselle. Airi Mäkinen 1994.

Asumisessee. Tutkielma Tampereen Yliopiston Sosiaalipolitiikan laitokselle. Airi Mäkinen

Karvarin sällistä tehtailijaksi - Edward Juhonpoika Walleniuksen elämänvaiheita ja patriarkaalista teollisuusperinnettä 1800-luvulla. Tutkielma Tampereen yliopiston Kansanperinteen laitokselle. Airi Mäkinen 1994

Asuntopulasta asukaspulaan. Tutkielma Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan laitokselle. Airi Mäkinen

Juupajoen Korkeakoskella sijaitsevan Korkeakosken Kenkätehtaan työntekijöiden työstä ja elinoloista vuodesta 1898 1940 luvulle. Riitta Sipilä, Turun Yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, Suomalainen ja vertaileva kansatiede. Pro gradu-tutkielma 1989.

Raevuori Yrjö, Suutareita ja suomalaista kenkäteollisuutta vuoteen 1940,
julkaisematon käsikirjoitus, 1971.

Korkeakosken Työväenyhdistyksen "Kolmannen Nummelan" syntyhistoriikki ja
vihkiäisjuhlan ohjelma 19.6.-49.

Luonto ja nähtävyydet

Juupajoen luonto edustaa pienipiirteistä ja vaihtelevaa Pohjois-Hämeen järviseudun viljelymaisemaa. Alueen arvot perustuvat viljelysten ja kauniin luonnonmaiseman tasapainoisuuteen. Maisemalle on leimallista voimakas pinnanmuotojen vaihtelu, mäet, harjanteet ja kalliot sekä niiden väliset notkelmat. Kasvillisuus ja eläimistö on sekoitus pohjoista ja eteläistä lajistoa. Maaperä on melko karua eikä kaikkein harvinaisimpia kasveja esiinny alueella.

Korkeakosken putouksesta alkava Juupajoen raviinirotko on ainutlaatuinen luonnonnähtävyys. Rotkossa esiintyy Juupajoella harvinaista lehtokasvillisuutta, merkittäviä ovat kaislasara, lehtotähtimö, lehtopalsami, runsaasti saniaisia, mustakonnanmarja, lehtokuusama ja lehtokorte.

Juupajoen kulttuurimaisemat, Lamminjärven, Hirvijärven, Pylkinjärven,Sahrajärven sekä Sahajoen rantojen kumpuilevat viljelymaisemat jatkuvat Kopsamolta aina Salokuntaan eteläisen Kokkilanselän tienoille asti muodostaen laajan ja ainutlaatuisen maalaismaiseman.

Vesistöt:

Ruoveden rajalla olevasta Kuivajärvestä alkaa Huikonjoki, joka laskee Tehtaanjärveen Korkeakoskelle ja jatkuu Juupajokena Kopsamolle. Täältä reitti kulkee Kopsamonjärven ja Salokunnan Mellin selkä

Ala- ja Ylä-Lylyjärvet, Hirvijärvi, Petääjärvi, Vuorijärvi, Muhujärvi

Nähtävyydet:

Juupajoen rotko, Heulakalliot (Juupajoen ainoa luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu kohde, nro 1607), Piilammenvuori, Hyytiälän metsät, aarnimetsä , Lakkasuo, Juupajoen kulttuurimaisema-alue, Lintulahti, Tuomaalanvuori, Kukkolahti, Käteleänvuori, Kiperänvuori, Iso Petääjärven länsipuoli, Kuhajärvi, Käpylänkangas ja Huikonjoen raviini, Rauhianojan notko, Pahansuonvuori, Sahrajärvi, Sahrakoski, Pylkinjärven metsikkö, Hirvivuori, Pajujoki, Hirvijärven niinipuut, sahajoen delta-alueen raviinit, Niinimäenvuori, Kiviaitamoisio, Ylä-Lylynjärven eteläpuolen lehto, Karviansuo, Kaaponharju, Ala-Lylyjärven laskupuro, Kirkkosuon pelto sekä Väihijärven itäpään pelto. (Arvokkaat luontokohteet - Juupajoki, Pirkanmaan liitto D 39)

 

Luontokirjallisuutta:

Juupajoen luontokohteet, 1995

Juupajoki: haja-asutusalueiden osoitekartta 1:30000, Korkeakosken osoitekartta 1992

Paha virsta: Luonto-opas kantatien 66 kulkijoille, 1981

Kotiseutumme Juupajoki-Kuorevesi-Mänttä-Ruovesi-Vilppula 2001

Leikola, Matti & Kallio, Minna. Hyytiälä - Helsingin yliopiston metsäasema v. 1910-1990. Jyväskylä 1990.

Lintuviesti 1999, osa 1, 1999

Muistoja muurahaisen polun varrelta: Elämää Juupajoen kulttuurimaisemissa, 1999

Paha virsta: Luonto-opas kantatien 66 kulkijalle - 2. uudistettu p.

Paha virsta: Luonto-opas kantatien 66 kulkijoille, 1981

Paluulippu: Kulttuurihistoriallisesti merkittävien asema-alueiden uusi käyttö, 2001

Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet, 1990

 

Takaisin