Juhani Syrjä
Juhani
Syrjä on syntynyt Juupajoella 1943. Nykyisin hän asuu Merikarvialla.
Hän on kirjoittanut yhteensä kuusitoista romaania, novelleja, aforismeja ja esseistiikkaa
Syrjän huomatuimmat romaanit ovat Omenatarha (1987), Hopeakoukku (1989) ja Kuikanpesä (1992) sekä monologiromaanisarja Juho (1998-2001),joka kertoo isästä, Juho Syrjästä ja siitä miten tämän elämänkulussa näkyy Suomen koko viime vuosisadan historia.
Uusin teos on Juhani 2002, Kirjailijan päiväkirja, teos ilmestyi syksyllä 2003.
JUHANI SYRJÄN JUHO
TRILOGIASSA KUULUU ISÄN ÄÄNI (am 1998)
Aleksis Kiven päivää vietettiin perinteisesti ja hieman ennakkoon
Juupajoen
kirjastossa. Tämän kertainen kirjailijavieras Juhani Syrjä
on syntyperäisiä
Korkeakoskelaisia. Merikarvialle Leppähampaalta muuttanut kirjailija
on
ensimmäisissä teoksissaan liikkunutkin näissä maisemissa.
Hän kertoi nyt
alkuvuodesta ilmestyneen uusimman pienoisromaaninsa Juho 18 hautuneen lähes
kaksikymmentä vuotta, jona aikana hän luki aihetta sivuavia kirjoja
ja artikkeleita,
mutta varsinaisessa kirjoitusvaiheessa tärkeimmät apuneuvot olivat
Suomen
vapausota teossarja, GT-kartta ja puhelin. Samalla tavalla hän on pyrkinyt
hankkimaan taustatiedot niiden romaanien ja novellienkin osalta, joita on
päätoimisena kirjailijana kirjoittanut.
Juhani Syrjä kertoo
vain ensimmäisissä kirjoissaan Hopeakoukku ja Kuikanpesä
luottaneensa omaan, puuhun jos suollekin mukana kulkevaan joukahaisen
tietoonsa ja on tätä myöhemmin harmitellut. Kirjailija on ja
on syytäkin olla hänen
mukaansa useimmiten perusasenteiltaan maallikko kaikissa muissa kuin
kirjoitusteknisissä ammattiasioissaan. Kuitenkin kiinnostuksien aiheet
vaihtelevat,
eivätkä kirjojen aiheet valikoidu sattumalta.
Juhani Syrjä sanoo
ettei ole kiinnostunut historiasta, ja hän kirjoitti Juho 18
historiaa sivuavan teoksen ensisijaisesti siksi, että oli isänsä
poika ja myös hänen
appensa oli 18-vuotiaana kapinassa mukana.
-Mukava oli lainata läheistä
ääntä, ottaa isän ääni käyttöön,
se on osa itseäni, se
ääni. Kaikkitietävän kertojan käyttö ei tässä
kirjassa onnistunut, sillä ei saanut
ajallista kosketusta eikä kosketusta ihmisiin, Juhani Syrjä kuvaili
teoksen
rakennetta.
- Yksilö kertoo kokemuksen
itselleen ja sitten toisille ja tästä syntyy
kansakunnankin alati vähän muuttuva todellisuus ja yhä uudestaan
kerrottu
historia. Kansalaissodan taisteluvaiheista ei ole kahta identtistä kokijan
kertomusta,
sillä kunkin kokijan muistiin on tallentunut ennen kokemattomia aistivaikutelmia,
joiden tulkitsemiseen ei sadan rauhan vuoden jäljiltä ollut kielessä
valmiita
kaavioita.
- Myöhemmin mukaan on kutoutunut enemmän tai vähemmän
mieleviä fiktiivisiä
kertomuksia, joiden totuusarvoon silminnäkijät ovat alkaneet sitoutua
tai
vilpittömästi uskoakin.
Historia ei kuitenkaan toista itseään samanlaisena ja Juhani Syrjä
toivoo, ettei tästä
hänen ukkoshautuvaksi ilmapiiriksi nimeämästä kehittyisi
ainakaan pahempaa
kuin vuonna 18, jolloin suomalaisilla oli ensimmäisen kerran edessään
historiallinen
valinta, jonka sitä ohjaava sokea sattuma sitten teki puolestamme. Ja
kuten niin
monta kertaa myöhemmin varjeluksikin toisten sanoma ihmisten vähän
auttaman
sattuma on viitoittanut. Juhani Syrjä .tosin kysyi, miksi toisille kansoille
tätä
varjelusta ei riitä
- 1950-luku puritaanisen
ankeaa ja ihmiset suvaitsemattomia, 1960-luku raikas ja
minusta paras vuosikymmen näistä viidestäkymmenestä, joita
olen selannut ja
tämä 1990-luku on surkein, tästä en tykkää yhtään,
Juhani Syrjä. Hänen mukaansa
uusliberalismi on kaikkien länsimaiden ongelma ja nyt eletään
myös
uusviktoriaanista aikaa, johon kuuluu hurskahteleva kannustusloukkupuhe ja
rikkauden pyhitys. Roskaväki on rumana sanana jäänyt pois käytöstä,
se ei
kuitenkaan ole luokka vaan mielentila. Taloudellisesti menestyvä keskiluokka
on nyt
taipuvainen roskaväkikäytökseen ja tiedollisuuden, kriittisyyden
ihanne on purettu
kuten solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden käsitteetkin.
Juhani Syrjä sanoo
tuntevansa joskus syyllisyyttä, että on ollut uskoton aatteilleen.
Ja sanoo nyt olevansa enää vähän vihertävä ja
vähän vasemmistolainen, kannattaa,
mutta ei jaksa enää osallistua.
KIRJAILIJAN SYNNYINSEUDULLE JUHON MATKASSA (am 2000)
Kirjailija Juhani Syrjän
Juho-sarjaan on nyt ilmestynyt kolmas osa - Juho 1934-
1963, jossa hän kuljettaa omalle synnyinseudulleen lukijat isänsä
Juhon
historiallisten monologien myötä. Pienoisromaanista Juho 18 kasvoi
kahden suvun
kronikka, joka laajeni käsittelemään suomalaisen yhteiskunnan
kehitystä. Juhani
Syrjä etenee trilogian toisessa ja kolmannessa osassa muutosten vuosikymmenten
lävitse Juhon säilyessä edelleen äänessä.
Teoksessa Juho 1919-33
Juho hankkii rahoja pohjoisen tukkisavotoilla, löytää
kotikylästään Marttansa ja aloittelee maanviljelystä Pälkäneellä
ja Hirsilässä ja
teurasti eläimiä. 1930-luvun pulavuosina pientilasta oli luovuttava.
Juho siirtyy
Korkeakoskelle karjanostajaksi ja lihamestariksi Martan ja lapsien Jaakon,
Kaisun,
Sepon ja Laurin kanssa.
Uusimmassa teoksessa Juho
1934-1963 päähenkilö siirtyy ympäristöään
havainnoiden 30-luvun pulavuosista sotien kautta jälleenrakentamiseen
ja 1960 -
luvun moderniin yhteiskuntaan.
Valtaosiltaan Hirsilän ja Korkeakosken kenkätehdasyhdyskuntien elämään
nojaava
romaani liittyy kuitenkin enemmän maatalouteen. Juho ostaa eläimiä,
teurastaa
niitä, kasvattaa itse karjaa ja levittää paskaa pellolle. Sekä
käy alkuvaiheessa
Hirsilän ja Korkeakosken toreilla lihakauppaa kilpaillen viimeksi mainitulla
Rantasen
Setin ja Hietaniemen Einon kanssa. Jo toisessa osassa Juho selvittää
erilaisia
maaseudun perinteisiä työtapoja ja seuraa kylän kehitystä
omasta näkökulmastaan
ajallisessa viitekehyksessä. Vain harvoin hän vierailee kenkätehtaan
maailmassa,
mutta poliittiset ja yhteiskuntaluokkaerot ilmenevät hänen pohdinnoissaan.
Tunteista ei hämäläinen mies puhu eikä pukahda pitkässä
yksinpuhelussaan.
Korkeakoskella Juho perheineen
asuu ensin tiiviissä Korkeakosken Osuuskaupan
työyhteisössä johtajan silmien alla ja perhe kasvaa. Juhani
syntyi 1943 ja samana
vuonna muutetaan vapauteen Oksalaan ja maatakin aletaan viljellä. Vuokra-ajan
päätyttyä rakennetaan oma talo Koskitien varteen Hankoniemen
viereen. Juhon
monologissa ilmentyy hämäläisyys ja kielelliset omintakeisuudet.
Tässä yhden
miehen monologi laajenee ja syvenee perhepiiristä yhteisön ja koko
yhteiskunnan
pienoishistoriaksi
Veljessarjan tekemiset
tulevat viisikymmenluvun myötä entistä useammin Juhon
puheisiin ja esille nousee lasten elämänvaiheet, aikuistumisen vaikeudet
sekä oman
alansa löytäminen, avioitumiset sekä uuden sukupolven synty.
Lapset alkoivat
auttaa kotona ja myös isän työmaalla jo varhain. Moni pojista
kulki isänsä kanssa
teurastusmatkoilla ja hoiti niitä myös aivan yksikseen. Väinö
Linnaan tutustunut
Jaakko tuo suuren kirjailijan Korkeakoskelle Tuntemattoman ilmestyttyä
ja
kuuntelemaan Juhon muistelmia sisällissodan ajoilta - käyttäen
näitä ja
lukemattomia muita kirjailijan oikeudella vapaasti mukailtuna.
Juhon matkassa muutetaan
vielä Ylöjärvelle Jaakko Syrjän ja Kirsi Kunnaksen
vanhaan kansakouluun, mutta eläkkeelle Juho ei vielä jää.
LAPSUUDEN KYLÄ
Juhani Syrjän tekstissä
paikallishistoriaa täydentävät kertoja Juhon näkemät
todelliset henkilöt, kylää tuntevan lukijan silmissä vilahtelevat
tutut nimet ja
tapahtumat, enemmän tai vähemmän objektiivisesti kuvattuna.
Ja se aiheuttaa
pieniä ongelmia kriittiselle lukijalle, joka voi kysyä myös
kuuluuko taustalla Juhanin
oma ääni, sekoittuvatko omat muistikuvat isän monologiaan.
Vanhimmalla veljellä
Jaakolla on fiktiivisessä romaanissaan Kertomuksia radan varrelta monimuotoisempi
kerronnan rakenne sekä henkilöt ja tarinat sekoitettu. Sen tapahtumien
kylän voi
hahmottaa myös 1930-luvun Korkeakoskeksi.
Korkeakoskella nuoruutensa elänyt Juhani Syrjä käytti tämän
seudun maisemia
ensimmäisten kirjojensa taustoina ja nyt Juhon vuosien myötä
palaa taas tänne
syntymäkyläänsä. Korkeakoskelaiset saivat parisen vuotta
sitten kuulla kirjailijan
persoonallisen esityksen Juho-18 pienoisromaanin syntyvaiheista.
Juhani syrjän teokset:
Syrjä, Juhani Neitsytpoika, 1970
Syrjä, Juhani Pakenijat, 1972
Syrjä, Juhani Ihmisen ääni, 1979
Syrjä, Juhani Kivinen tiuku, 1980
Syrjä, Juhani Perintö, 1978
Syrjä, Juhani Portti, 1981
Syrjä, Juhani Syysmatka, 1986
Syrjä, Juhani Omenatarha, 1987
Syrjä, Juhani Aurinkovuoren pirut, esseitä, 1988
Syrjä, Juhani Hopeakoukku, 1989
Syrjä, Juhani Kuikanpesä, 1992
Syrjä, Juhani Minotaurus, epätieteellinen kirjoitus, 1996
Syrjä, Juhani Juho, 18, monologiromaani, 1998
Syrjä, Juhani Juho 19-33, monologiromaani, 1999
Syrjä, Juhani Juho 34-63, monologiromaani, 2000
Syrjä, Juhani Juho 64-84, monologiromaani, 2001
Syrjä, Juhani Juhani 2002, Kirjailijan päiväkirja, 2003