Suomalaisen kunnallisen itsehallinnon voidaan virallisesti
katsoa alkaneen 6.2.1865, jolloin annettiin Suomen
ensimmäinen kunnallisasetus, ”Keisarillisen majesteetin
armollinen asetus kunnallishallituksesta maalla”.
Tällä asetuksella erotettiin kuntien hallinto seurakuntien hallinnosta ja perustettiin maalaiskunnat, joille annettiin laaja itsehallinto.
Vuoden 1865 asetuksen periaatteet ovat pysyneet kunnallishallinnon perustana 150 vuotta.
Asetus sisälsi määräykset muun muassa kunnan päätöksenteon järjestämisestä ja kunnalle asetetuista tehtävistä. Myös kunnan jäsenyydestä, verotuksesta ja taloudenpidosta säädettiin jo Suomen ensimmäisessä kunnallisasetuksessa.
